Artikkelissaan Science Fiction and the Gender of Knowledge (2000) Brian Attebery
käsittelee scifi-genren maskuliinisuutta ja naisen näkymätöntä roolia erityisesti
1930-luvun scifi-kertomuksissa. Hän määrittelee naiselle varsin suppean joukon erilaisia
rooleja, joita nämä hänen mukaansa kyseisissä tarinoissa edustavat, ja joihin
kuuluvat esimerkiksi miespuolisen sankarin romanttisen kiinnostuksen kohde (jotta
miehen heteroseksuaalisuutta ei kyseenalaistettaisi), pelastetuksi tulemista
kaipaava uhri ja kahvinkeittäjä (Attebery 2000, 133). Artikkelin mukaan myös
miesten ja naisten ruumiinosia kuvataan kertomuksissa hyvin erilaisista lähtökohdista
käsin, sillä esimerkiksi miehen silmää pidetään älyn symbolina ja tieteen tekemisen
edellytyksenä, kun naisen silmä taas toimii pikemminkin katselun kohteena
esimerkiksi kauneutensa vuoksi (Attebery 2000, 135). Kaiken toisena pidetyn,
kuten avaruusolentojen ja heidän maailmansa, voi Atteberyn mukaan nähdä miehen tarkkailun
alla feminiinisenä, joskin tämän suhteen vaihtelee teoksittain.
Scifi-genre on toki ajan kuluessa
muuttunut ja monipuolistunut merkittävästi, mutta sukupuoli on keskeinen
tarkkailun kohde spekulatiivista fiktiota tarkasteltaessa. Spekulatiivisen
fiktion nimi kertoo paljon taiteenlajin luonteesta: kyllä, se on spekulatiivista,
ja kyllä, se on fiktiota. Luennollaan (tai ainakin luentodioissaan, sillä itse luento
jäi minulta välistä) sukupuolen, scifin ja scifi-fandomin suhteesta Aino-Kaisa
Koistinen scifin spekulatiivisuus tarjoaa mahdollisuuden uudenlaisten sukupuolen
representaatioiden tuottamiseen ja sukupuolikäsitysten luomiseen. Itse olen
jokseenkin skeptinen representaation käsitettä kohtaan, enkä halua ajatella kaikkea
yksinkertaistavasti representaationa jostakin fiktiivisen maailman
ulkopuolisesta, mutten tilanpuutteessa pysty nyt syventymään siihen tämän
tarkemmin. Näen kuitenkin spekulatiivisen fiktion loistavana väylänä representaatioista
irtautumiseen.
Luin kirjallisuustieteen aikakausilehti
Avaimesta Hanna-Riikka Roineen artikkelin Mahdollistavat
maailmat. Näkökulmia China Miévillen Embassytown-romaanin outouteen (Avain 4/2012, 21-36). Artikkelissaan Roine kirjoittaa: ”Mahdollisten maailmojen
poetiikan voi yksinkertaisimmillaan nähdä jäljittävän kerronnasta eräänlaista
ohjeiden ja sääntöjen järjestelmää, jonka mukaan siinä kuvattu maailma rakentuu
ja toimii (Roine 2012, Avain 4/2012, 22).” Näen spekulatiivisen fiktion ja
fiktion ylipäänsä juuri tällaisina mahdollisina maailmoina, jotka toimivat
täysin omien lakiensa mukaan. Scifi- ja fantasiakertomusten maailmoille
annetaan automaattisesti monenlaisia vapauksia, eivätkä asiat, jotka ylittävät
ymmärryksemme, enää maailman tavoille opittuamme tunnukaan niin oudoilta kuin
voisi kuvitella. Ne kuuluvat keskeisesti osaksi omaa maailmaansa, joten antaa
mennä.
Muistan joskus keskustelleeni netissä Game of Thronesista henkilön kanssa, joka oli sitä mieltä, ettei Daenerys Targaryenista koskaan voi tulla Westerosin hallitsijaa, sillä hän on nainen ja hänen tuleva puolisonsa veisi väkisinkin merkittävämmän aseman hänen nenänsä edestä. Sama henkilö piti täydellisenä skenaariona tilannetta, jossa Daenerys naisi Jon Snown ja hankkisi poikalapsen, jolloin Targaryenien asema olisi taattu. Kaikkea tätä hän perusteli muun muassa sillä, että keskiajalla naisen asema oli mitä oli, eikä naispuoliselle henkilölle näin ollen olisi mitenkään mahdollista nousta asemista korkeimpaan, eli tässä tapauksessa seitsemän kuningaskunnan johtoon. Itse näin kyseisen ajatusketjun lähes käsittämättömänä. Game of Thronesin voi toki ajatella edustavan fantasian alalajia, joka ammentaa vaikutteita keskiajasta ja jota kuulee toisinaan kutsuttavan keskiaikafantasiaksi, mutta se ei sijoitu keskiajalle. Ei ole mitään syytä, jonka takia maailman tulisi muistuttaa reaalimaailmamme keskiaikaa sukupuolikäsityksissään tai yhtään missään muussakaan. Jokaisella maailmalla on valta luoda omat sääntönsä.
Eikö siis myös sukupuoli voisi spekulatiivisessa
fiktiossa olla tai olla olematta aivan mitä tahansa? Tarvitseeko sillä loppujen
lopuksi edes olla mitään merkitystä fiktiossa, vaikka sillä reaalimaailmassa tuntuukin
edelleen olevan tarpeettoman suuri rooli miltei kaikessa? (En tiedä
tarvitseeko, mutta yleensä sillä siitä huolimatta on.) Olisiko mitenkään
mahdollista, että henkilöt nähtäisiin vain ja ainoastaan henkilöinä, eikä aina jonkin
sukupuolen representaatioina? Uskoakseni kaikkeen tähän on vielä matkaa ja
sukupuolen tarkastelu on toki äärettömän relevantti kysymys. En myöskään usko, että se aivan pian lakkaa olemasta relevantti. Aina on toki mahdollista vaikuttaa siihen, mistä näkökulmasta mitäkin tarkastellaan.
Lähteet:
Brian
Attebery 2000: Science Fiction and the
Gender of Knowledge, s.131-143 teoksessa Speaking Science Fiction: Dialogues and Interpretations (Sawyer,
Andy & Seed, David (eds.), Liverpool University Press 2000)
Hanna-Riikka
Roine 2012: Mahdollistavat maailmat.
Näkökulmia China Miévillen Embassytown-romaanin
outouteen, Avain 4/2012, 21-36
2 kommenttia:
Itsekin tykkään lukea jonkin verran spekulatiivista fiktiota, ja sen vuoksi kirjoituksesi herätti minussa ajatuksia.
"Eikö siis myös sukupuoli voisi spekulatiivisessa fiktiossa olla tai olla olematta aivan mitä tahansa? Tarvitseeko sillä loppujen lopuksi edes olla mitään merkitystä fiktiossa, vaikka sillä reaalimaailmassa tuntuukin edelleen olevan tarpeettoman suuri rooli miltei kaikessa? (En tiedä tarvitseeko, mutta yleensä sillä siitä huolimatta on.) Olisiko mitenkään mahdollista, että henkilöt nähtäisiin vain ja ainoastaan henkilöinä, eikä aina jonkin sukupuolen representaatioina? Uskoakseni kaikkeen tähän on vielä matkaa ja sukupuolen tarkastelu on toki äärettömän relevantti kysymys. En myöskään usko, että se aivan pian lakkaa olemasta relevantti. Aina on toki mahdollista vaikuttaa siihen, mistä näkökulmasta mitäkin tarkastellaan."
Olen kyllä samaa mieltä siitä että olisi todella hienoa, jos edes kirjallisuudessa sukupuoli voisi olla olematta se kaikkein merkitsevin asia ihmisessä kuin ihmisessä. Mutta esimerkiksi mainitsemaasi Tulen ja Jään laulua (Game of Thrones- sarja) on vaikea lukea sukupuolineutraalista näkökulmasta, sillä olen huomannut kirjoja lukiessani että niissä on sangen ärsyttävä tapa kuvailla lähes jokaisen naishahmon rintoja. Löysin yhden esimerkin selailessani nopeasti Valtaistuinpeliä: "Catelynin pidellessä sisartaan hän muisti hoikan, pystyrintaisen tytön, joka oli odottanut hänen vierellään sinä päivänä Vuolasvirran septissä." (Valtaistuinpeli, 343.) Tällaisten asioiden vuoksi ainakin omasta mielestäni on todella hankalaa yrittää mieltää Game of Thronesia sellaiseksi spekulatiiviseksi fiktioksi, jossa sukupuolella olisi vain vähän tai ei ollenkaan merkitystä. Kirjailijan mielestä sukupuolen "ulkoiset tunnusmerkit", kuten esim. rinnat ja hiukset, ovat niin oleellisia hahmoja kuvatessa että myös lukijan on niitä mahdoton sivuuttaa. On siis ehkä vähän epäreilua olettaa fanien/lukijoiden/kuluttajien pyrkivän sukupuolineutraaliuuteen tekstejä tulkitessaan kun fiktion tuottajat siitä itse vähät välittävät.
Olen siis kanssasi tosiaan samaa mieltä siitä että sukupuolen voisi jo pikkuhiljaa alkaa "sivuuttaa" fiktiossa, mutten usko sen olevan mahdollista vain fanien tahdosta.
Hyvää pohdintaa! Olen samaa mieltä siitä, että spekulatiivisella fiktiolla on erityinen voima vapautua sukupuolirooleista ja stereotypioista. Scifillä ja fantasialla on paljon mahdollisuuksia tällaiseen poliittisuuteen, koska ne voivat irrottaa aiheensa arkitodellisuudesta ja sen konventioista. Tarvitseeko sukupuolella olla mitään merkitystä fiktiossa? Ei tarvitse.
Salla nosti hyvin esille sen, että esimerkiksi G. R. R. Martinin teksti ei ehkä kaikilta osiltaan ole feminismin arvojen mukaista. Myöskään pohdittaessa Westorosin kuvitteellista kulttuuria ja yhteiskuntaa sukupuolinäkökulmaa ei voi sivuuttaa. Se puolestaan ei tarkoita sitä, että Tulen ja Jään laulu olisi arvoiltaan sovinistinen, ennemminkin päinvastoin. Sen lisäksi, että spekulatiivinen fiktio voi esittää utopioita ja kertoa kuinka asiat voisivat olla tai niiden pitäisi olla, se voi käsitellä ongelmia jotka esiintyvät ehkä jossain muodossa myös meidän ajassamme. Martinin romaaneissa vaikkapa Tarthin Brienne kuvaa hyvin sitä, kuinka ongelmallisia ja rajoittavia sukupuoliroolit voivat olla.
Lähetä kommentti