keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Taiteilun käytössäännöt - Pohdintoja kaupallisuudesta fanituotannossa
Faniuden ja nörttiyden katsotaan olevan hyvin performatiivisia ja tunnustautumista vaativia määreitä. Henkilön täytyy jollain tapaa suorittaa tai toimia tietyssä viiteryhmässä tai -tilanteessa ollakseen ja voidakseen kutsua itseään faniksi. Kun tämä toiminnallisuus yhdistetään nörtiksi tunnustautuvissa useasti havaittuun luovuuteen, on tulos ilmiselvä. Syntyy fanituotantoa. Fanituotanto on yksi faniyhteisön, fandomin, keskeisiä piirteitä ja sillä on valtavan suuri rooli yhteisön elämässä. Fanituotantoon kiinnitetään huomiota jonka kanssa vain itse fanituksen kohde voi kilpailla. Yhteisön jäsenet tuottavat, kuluttavat, arvostelevat ja keskustelevat töistä, jotka syntyvät yhteisen kiinnostuksenkohteen innoittamina. Tässä yhteisössä lähes jokainen osallistuja on asiantuntija jonka mielipide on arvokas. Fandom-luovuudessa ei ole hierarkioita tai ohjesääntöjä, ja areena on avoin kaikenlaisille töille ja niiden arvostelulle. Rakkaus tiettyä aihetta kohtaan yhdistää ja tasa-arvoistaa yhteisön jäseniä, mutta jäsenten ei tarvitse ylittää museoiden, gallerioiden tai ”alan” virallisempien toimioiden korkeaa julkaisukynnystä tai edes yleisiä sisällöllisiä rajoituksia. Vaikka esimerkiksi selkeä homoerotiikka ei ole taidemaailmassa enää (jos koskaan) tabu, herättää se silti aika-ajoin voimakkaitakin mielipiteitä ja sen esittämisellä vaikkapa valtiollisissa museoissa on ongelmansa. Faniyhteisö on säännönmukaisesti avoinmielinen ja ennen kaikkea vaatimuksesta anonyymi. Konservatiivisessakin yhteisössä verkkoelämän ulkopuolella vaikuttava taiteilija voi ilmaista itseään vailla pelkoa stigmatisoitumisesta.
Mitä faniyhteisössä sitten ei saa tehdä? Mitkä ovat fanituotannon kielletyt leikit? Selkeärajainen yhteisö tuo muassaan paljon hyvää jäsenilleen, mutta myös yhdenmukaistaa ja sanelee identiteettiin ja käytökseen liittyviä asioita. Osa identiteetin muodostamista tulee juuri siitä, mitä ei ainakaan haluta olla, tehdä tai edustaa. Fandomien keskuudessa tällaisen sopimattoman käytöksen yhdessä leikkauspisteistä vaikuttaisi olevan fanituotannon kaupallistuminen. Mitä myydään, kenelle, kuka tuotteen on tehnyt ja ken käärii voitot? Vähentääkö korvaus tehdystä työstä sen arvoa, ja voiko tosifani vastata maksavan asiakkaan toiveisiin vastoin omia mielipiteitään?
Ihanteellisimmillaan fanituotanto nähdään pyyteettömänä lahjoituksena, kontribuutiona yhteisölle joka tekijän tavoin välittää ja on kovin kiinnostunut kulttuurituotteesta tai toisesta. Mitä tapahtuu kun fanituotteesta aletaan pyytää toisenlaista, konkreettisempaa korvausta? Palkkaa tehdystä työstä ja materiaaleista? Miksi ajatus työn tekemisestä rahaa tai muuta hyötyä vastaan herättää tietyssä viitekehyksessä vastustusta? Kuten jo aiemmin mainittu, fanituotanto on yksi yhteisönsä keskeisiä osia. Sillä on vahvat juuret lahjatalouden periaatteiden lomassa. Luovuuden hedelmät tarjotaan yhteisölle vailla vaatimusta hyödystä tai korvauksesta. Konkreettisen palkan sijaan ahkerat artesaanit saavat osakseen arvostusta, julkisuutta ja lähes välitöntä palautetta ja arviointia. Taiteilijan kotiyhteisö puolestaan saa nautittavakseen ja kulutettavakseen kuva-, sana- ja videotaidetta puhumattakaan musiikista tai koristelluista käyttöesineistä. Monissa fandomeissa tekijä ottaa yhteisön osaksi luomisprosessia ja hyödyntää suoraan saamaansa palautetta ja ideoita. Vuorovaikutussuhteessa yleisö pääsee mukaan luomistyöhön ja ohjaamaan työtä mieleiseensä suuntaan. Fanituotanto on paitsi välitöntä ja tehokasta, myös omiaan lujittamaan yhteisön sisäisiä suhteita. Ihmisjoukon arvostus ja kiinnostus ovat melkoisia emotionaalisia palkkioita. Hyvältä tuntunee myös tulla tunnustetuksi ja päästä vaikuttamaan ihailemansa taiteilijan työhön ja saada äänensä yhteisössä kuuluviin. Varsinainen valuutta vaikuttaisivat ainakin jossain määrin olevan positiiviset tunteet, joilla yhteisöä rakennetaan ja lujitetaan.
Yhteisö määrittyy myös monesti negaation kautta. Tätä emme ole, tuota emme edusta. Jos löytyy me, sille vastapainoksi jostain löytynee myös ne toiset. Luennolle luettavana ollut artikkeli maailmanmaineeseen nousseesta Fifty Shades -kirjasarjan alkuperästä fanifiktiona ja sen julkaisun aiheuttamista negatiivisista reaktioista suuri osa keskittyi juuri yhteisön panostamiseen teoksen kirjoitusvaiheessa. Julkaisun koettiin vähättelevän vaivannäköä ja omistautumista konkreettisesta ideoinnista ja ohjaamisesta puhumattakaan. Kriittisten kommenttien diskurssi on hyvin emotionaalisesti latautunut. Jotkut tunsivat itsensä petetyiksi, kirjailijan käytöstä kuvattiin häikäilemättömänä ja törkeänä, luottamus oli menetetty eikä lojaaliudesta tietoakaan. Mutta miksi? Lähtivätkö ihmiset kommentoimaan ja tuomaan julki ehdotuksia kiitoksen tai palkan toivossa? Oliko joukossa kateellisia joiden mielestä teos ei ansainnut saamaansa menestystä? Vai eikö yhteisöllisyydessä syntynyt positiivisuuden ja kiitollisuuden tunne mennytkään molempiin suuntiin kun fanit jätettiin pois painoksen kiitokset -sivulta? Vai sittenkin jotain muuta?
Rahallisen korvauksen pyytäminenkin vaikuttaa hyväksyttävältä tietyissä tapauksissa. Kun fanituotannolla ei tavoitella hyötyä vaan pyritään kattamaan esimerkiksi materiaalikulut peliaiheiseen kaulahuiviin, homma on kaikkien osalta kunnossa. Jos henkilö pyrkii elättämään itsensä vaikkapa kuvataiteilijana tai graafikkona, tämäkin toimii. Mutta entäs kun joku tekee fanitaidetta mittatilaustyönä korvausta vastaan, tai panostaa pääasiassa eroottiseen taiteeseen saadakseen näkyvyyttä ja arvostusta? Vaikka ihailijayhteisö ei välttämättä taidemaailman tavoin arvota tai esittele taideteoksia, tai seikkaile kovinkaan perinteisestä ihmishahmokeskeisestä esitystavasta kauas kubismin tai dadan puolelle, taloudellisen hyödyn ajatus on löytänyt huomattavassa mittakaavassa tiensä myös fanitaiteen puolelle. Tilaustyöt ja taidehuutokaupat ovat arkipäivää nopean tiedonvälityksen aikakaudella, kun pensselin kanssa heiluvaa taiteilijaa ei tarvitse sietää kotonaan saadakseen teoksen heti valmiina itselleen.
Toiset teokset saavat enemmän huomiota ja arvostusta osakseen. Joidenkin taiteilijoiden töistä maksetaan verrattain suuria summia. Muutaman satasen lisätienesti on hyvä lisä esimerkiksi opiskelevan tai matalapalkkaisen fanityömyyrän tuloihin, mutta voittojen maksimoinnilla vaikuttaa olevan hintansa. Eroottinen taide on hyvin suosittua ja sille on kysyntää. Anatomian opiskelu, sommittelu ja viimeistely vaativat runsaasti aikaa ja taitoa, eikä voisi kuvitella olevan ihmekään että työn palkka on nähtyyn vaivaan verrannollinen. Kuluttajan näkökulmastakin tilanne on houkuttava: esteettisesti miellyttävä, erikoisetkin mieltymykset täyttävä eroottinen taideteos joka esittää juuri kaikista mieleisimpiä fiktiivisiä hahmojasi. Kääntöpuolena näille hyville puolille nähtävissä on kenties tietynlainen arvostuksen puute tai lasikatto. Stimuloivaa materiaalia maksusta tuottavia yhteisön jäseniä voidaan toki arvostaa, mutta kenties he kohtaavat myös vähättelyä ja leimaamista. Ovatko he yhteisön mielestä oikeita taiteilijoita vai ”vain” taitavia pornopiirtäjiä? Nettiyhteisöjen ulkopuolisena esimerkkinä voisi tarjota vaikkapa suomalaistaiteilija Touko Laaksosta, joka paremmin taiteilijanimellä Tom of Finland tunnetaan. Laaksosella oli mittavasti teknistäkin taitoa, mutta hänen tuotannostaan mainitaan ensisijaisesti miehiä ja homoseksuaalisuutta erotisoivista töitä ja kyseisen alakulttuurin visualisointia. Elämäntyötään ja omaa mielipidettään hiukkaakaan vähättelemättä, profiloituuko Laaksonen ”oikeaksi” taiteilijaksi tai kuvattaisiinko hänen työtään esimerkiksi korkeakulttuuriksi, näkeekö sitä kansallisgalleriassa tai julkisten laitosten seinillä? Hukkuuko taiteellinen visio paljaan pinnan alle ja tuotetaanko tietynlaista materiaalia vain koska seksi myy? Voiko rahasta tekevä olla taiteilijamyytin veroinen? Ovatko viekoittelevasta sisällöstä kiinnostuneet kuluttajat ”oikeita” faneja, entä onko heillä oikeus päättää millaista sisältöä taiteilijat tuottavat?
Eroottisesta taiteestaankin tunnettu italialaispiirtäjä Milo Manara piirsi kasikuvan Spider-Woman lehden avausnumeroon. Kuvassa ihonmyötäiseen punaiseen asuun pukeutunut supersankaritar kiipeää kerrostalon katonreunan yli. Paljastava asu ja epäkäytännöllisen oloinen seksuaalissävytteinen asento herättivät tarpeeksi keskustelua kirvoittaakseen jopa taiteilijalta itseltään puheenvuoron. Kuvaa pidettiin pornografisena, hahmoa tarpeettomasti seksualisoivana ja alentavana. Kuvan tekninen taidokkuus tai tekijän meriitit jäivät (kenties ansaitusti) keskustelussa taka-alalle, eikä Manaran tulkinnan katsottu kohtaavan esittämänsä hahmon persoonan kanssa. Hän tuli ikään kuin ulkopuolisena esittämään mielipiteensä, eikä tätä katsottu hyvällä. Toisaalta toinen faniyhteisössä aktiivisesti vaikuttava, nimimerkillä Sakimi Chan tunnettu taiteilija toimittaa niinikään eroottistakin taidetta, kurvikkaita ja lihaksikkaita tulkintoja peli-, elokuva ja piirroshahmoista. Hänen työnsä ovat hyvin suosittuja joko siitä huolimatta tai sen ansioista, mutta hänen pin up-maiset versionsa prinsessa Zeldasta tai Son Gokusta eivät ole herättäneet samanlaista keskustelua siitä, miten tunnettua hahmoa tulisi esittää sille uskollisesti. Fifty Shades -sarjan kirjoittaja E. L. Jameskin osallistui kutsuvieraana konventioihin ja tapahtumiin, mutta tultuaan faniympyröiden ulkopuolella julkaistuksi kirjailijaksi hänen saamansa edut ja palkkiot tuntuivatkin epäreiluilta työstä, jota ei mielletty pelkästään hänen omakseen.
Ulkopuolisen näkökulma ei ole aina tervetullut ja saattaa jopa käydä hermoille. Faneja voisi luonnehtia myös alansa epämuodollisiksi asiantuntijoiksi. Faniyhteisön tiiviydestä riippuen jäsenillä saattaa olla hyvinkin selkeät ja tarkkaan rajatut mielipiteet siitä, millainen tuote ansaitsee arvostusta ja miten sitä saaneen tulee käyttäytyä. Kenties viiteryhmän ulkopuoliset arviot ovat paitsi ei-tervetulleita, myös aiheuttavat vastustusta. Manaraa ei sarjakuvapiirtäjätoimistaan huolimatta kenties mielletä faniksi, ja siksi hänen seksikäs Spider-Womaninsa on hankalampi sulattaa.


Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)