Tiedättekö sen valtaisan ilon tunteen, joka syntyy kun
löytää toisen ihmisen, joka on yhtä innostunut lempikirjastanne? Molempien
silmät alkavat loistaa ja samassa keskustelu muuttuu valtaisaksi
kysymystulvaksi. Kumpikin tahtoo kokeilla kepillä jäätä ja selvittää, miten
fanituksenne kyseistä kirjaa kohtaan mahdollisesti eroaa toisistaan. Onko
toinen toisen vihaaman hahmon pauloissa vai oletteko vain yksinkertaisesti
tyytyväisiä siitä, että kirja on luotu? Onnellisimmassa tapauksessa se yhteys,
joka sillä hetkellä muodostuu välillenne, lähentelee sanatonta ymmärrystä.
Teillä on jokin yhteinen asia, josta voisitte puhua tuntikausia. Se on kuin
salaisuus, joka yhdistää teitä ja sitä fanius parhaimmillaan mielestäni on. Se
on ihmisiä yhteen liittävä voima. Voima, joka saa ihmiset tuntemaan.
Valitettavasti fanien kokoontuminen yhteen ei välttämättä tarkoita sitä, että
kaikki kukat saisivat kasvaa vapaasti. Intohimojen kohtaamiset eivät aina suju
sulassa sovussa ja törmäykset ovat
taattuja.
Kuva: Miia Nurmilaakso |
Erityisesti nuortenkirjallisuuteen liittyy voimakas ja laaja
fanikulttuuri, joka ajoittain räjähtäessään täyttää jopa massahysterian
kriteerit. Esimerkiksi viime vuosina -ansiokkaiden fanien toimesta- nuortenkirjallisuudesta
ovat nousseet koko maailman tietoisuuteen Nälkäpeli-ja Divergent-kirjasarja ja
Tähtiin kirjoitettu virhe-romaani. Kirjat ovat saaneet rinnalleen elokuvia ja
suuren määrän oheistuotteita. Myös tapahtumia, jotka keräävät kirjojen fanit
yhteen järjestetään yhä jatkuvasti, vaikka varsinaisten kirjojen julkaisusta on
jo vuosia aikaa. On siis täysin oikeutettua kysyä, että miksi juuri nuortenkirjallisuuden
fanien voima on niin valtava?
Mielestäni yksinkertaisin selitys on se, että
nuortenkirjojen fanit ovat iältään usein 15-24 vuotiaita nuoria internetin
maailmassa ennakkoluulottomasti toimivia ihmisiä. Heillä on kova tarve kuulua
johonkin ryhmään ja löytää samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen. He kuluttavat ja
luovat fanituotantoa eri sosiaalisten medioiden kautta päivittäin ja luovat
itselleen näkyvyyttä. He keskustelevat ja väittelevät internetissä fanituksensa
kohteesta huomattavasti aktiivisemmin kuin esim. suurten klassikkojen ystävät.
Eikä aktiivisuus internetissä ole edes mielestäni se suurin ero, sillä suurin
ero on keskustelun tavassa. Riitaa, rakkautta ja draamaa ei
nuortenkirjallisuuden faniyhteisöistä puutu.
On erikoista, että nuortenkirjallisuus on saanut usein vähemmän
arvostusta osakseen faniyhteisöissä ja kirjamaailmassa kuin esimerkiksi
aikuisten- tai lastenkirjallisuus. Monet nuortenkirjat nähdään
todellisuuspakoisten ihmisten viihdykkeeksi tai ns. naisten kioskikirjallisuudeksi.
Tämän vuoksi nuortenkirjojen lukija kokee usein tarvetta peitellä
lukuharrastustaan, sillä useissa faniyhteisöissä tietyt kirjat katsotaan
noloiksi. Yksi esimerkki ”nolona” pidetystä kirjasarjasta on Stephenie Meyerin
käsialaa oleva Twilight, josta Susanna ja Lotta jo kirjoittivatkin täällä. Epäilen,
että nuortenkirjallisuuden arvostuksen puute juontaa osittain juurensa myös
siitä, että nuortenkirjallisuudesta ovat aikaisemmin kirjoittaneet esim.
valtakunnallisiin lehtiin pääasiassa aikuiset, joilla on saattanut olla
vaikeuksia ymmärtää nuortenkirjojen maailmaa ja päähenkilöitä. Nykypäivänä nuortenkirjojen arvostus on
kuitenkin ehdottomasti nousukiidossa, kiitos Harry Potterin kaltaisten,
ikärajoja ylittävien kirjasarjojen. Lisäksi arvostuksen nousuun on varmasti
vaikuttanut nuortenkirjojen saama näkyvyys ympäri maailmaa, sillä viime vuosina
menestystä niittäneet nuortenkirjat ovat parhaimmillaan luoneet varsinaisia
buumeja. Velhot, vampyyrit ja erilaiset dystopiat ovat tulleet tutuiksi yhä
laajemmalle yleisölle.
Jos aikuiset eivät aikaisemmin kokeneet voivansa lukea
nuortenkirjoja niin tänä päivänä yhä useampi aikuinenkin tarttuu genren
kirjallisuuteen. Mutta mistä aikuisten kiinnostus nuortenkirjoja kohtaan sitten
kumpuaa? Voisin tiivistää vastauksen kolmeen sanaan: uteliaisuus, nostalgia ja
näkyvyys. Nuortenkirjat ovat faniensa ansiosta niin pinnalla ja osa kulttuuria,
että aikuistenkin uteliaisuus herää. Lisäksi nuortenkirjailijoille on jopa tyypillistä,
että he luovat itsestään kiinnostavan kuvan ja ovat paljon esillä eri
medioissa. Tämä johtunee siitä, että genren kirjailijat ovat faneilleen usein
idolin kaltaisia henkilöitä siinä missä esim. elokuvien näyttelijätkin. Heitä
ja heidän teostensa hahmoja palvotaan kuin rock-tähtiä, joten kirjamaailmaa ei
tarvitse seurata edes kovin tarkasti törmätäkseen heihin. Tästä esimerkkinä
voidaan mainita sankan fanijoukon kerännyt kirjailija John Green, joka
kirjailijan uransa ohella tekee Youtube-videoita tai Harry Potterin luoja J. K.
Rowling.
Nuortenkirjallisuudessa käsitellään aiheita ja kokemuksia,
joista nuori lukija uneksii tai johon vastaavasti aikuinen lukija toivoo nostalgiahuumassaan
voivansa palata. Seikkailu, yliluonnollisuus, unelmat, rakkaus, tulevaisuus ja
vapaus ovat esimerkkejä näistä aiheista. Yksi nuortenkirjallisuuden parhaista
puolista onkin mielestäni se, kuinka voimakkaita tunteita se voi saada
lukijassa aikaan. Päähenkilöinä toimivat nuoret ihmiset kokevat ja tuntevat
jokaisella solullaan. He ovat yleensä hyvin ehdottomia mielipiteissään ja
näkevät maailman avoimena. Mitä tahansa voi tapahtua. Kokemukset ja tunteet,
joita päähenkilöt käsittelevät ovat heille uusia, mutta sitäkin
merkityksellisempiä. Tietynlainen naivius ja henkilöiden kokemattomuus myös
lisäävät hauskuutta vanhemmalle lukijakunnalle. Ei sovi myöskään unohtaa, että
todellisuuden pakeneminen on aina yksi kirjallisuuden houkuttimista.
Yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä nuortenkirjallisuuden
fanikulttuurissa on, että suuri osa faneista on tyttöjä ellei oteta lukuun
Harry Potterin tai Taru sormusten herrasta kirjojen faneja. Oma näkemykseni on,
että sukupuolijakauma nuortenkirjallisuuden faneissa johtuu siitä, että useimmat
nuortenkirjallisuuden tarjoamat aiheet mielletään tyttöjä kiinnostaviksi ja
markkinoidaan sen mukaan. Asiaan ei myöskään auta se, että nämä tyttöjä
villitsevät kirjat arvotetaan alas ja niitä pidetään noloina erityisesti eri
fandomeissa. Lisäksi se, että nuortenkirjallisuuteen liittyy nykyään vahvasti
mielikuva kiljuvista fanitytöistä luo jo itsessään ennakkoluuloja ja
vähättelyä. On itse asiassa melko ristiriitaista, kuinka alhaalle näiden fanien
fanitus arvotetaan, kun mietitään heidän fanituksensa voimaa.
Tulevaisuudessa onkin jännittävää seurata, kuinka
nuortenkirjallisuuden kenttä lukijoineen kehittyy ja selviää haasteistaan.
Tulossa on aikamatkustusta, satuja ja paljon muuta, mutta kuinka kauan kestää,
että pinnalle nousee Harry Potterin kaltainen nuortenkirjallisuuden rajoja
rikkova kirjasarja? Vaikuttavatko aiheiden muutokset ja kasvava suosio
faneihin? Entä voiko näiden fanien voima ja fanituksen määrä vielä tästä
kasvaa? Ja jääkö nyt kasvuun lähtenyt arvostus vain kaukaiseksi haaveeksi?
3 kommenttia:
Ensinnäkin oli mukava lukea postaus nuortenkirjallisuudesta. Itsestäni tuntuu, että sitä väheksytään aivan valtavasti aivan turhaan. Omasta hyllystäni löytyy yksi hyllyllinen nuorille suunnattuja kirjoja. Luin näitä erityisesti lukioiässä sekä yläasteella. Sittemmin nuorille suunnatut kirjat ovat jääneet vähemmälle huomiolle siksi, että koin minun täytyvän siirtyä nyt sinne kuuluisaan aikuiskirjallisuuteen. Nuortenkirjallisuudessa, kuten kirjoititkin, tyypillistä on eräänlainen toiveikkuus tulevaisuutta ja vapautta koskien, seikkailut, unelmat ja rakkaus. Juuri sellaisiin maailmoihin on mukava uppoutua lukiessa, antaa itselle hetki lupa unelmoida mahdottomista. Mutta juuri näiden seikkojen takia monet pitävätkin nuortenkirjallisuutta kevyenä ja "turhana".
"Nuortenkirjat ovat faniensa ansiosta niin pinnalla ja osa kulttuuria, että aikuistenkin uteliaisuus herää. Lisäksi nuortenkirjailijoille on jopa tyypillistä, että he luovat itsestään kiinnostavan kuvan ja ovat paljon esillä eri medioissa."
Onneksi nuortenkirjailijat tuovat itseään esille. Näin myös kirjat saavat lisää näkyvyyttä ja lukijoita. Tietenkin aina on ja tulee olemaan antifanit ja tietynlainen häpeä omasta kiinnostuksesta nuortenkirjoja kohtaan. Nuortenkirjallisuus on kuitenkin yhtä tärkeää kuin mikä tahansa muukin kirjallisuus. Koska kohderyhmät vaihtelevat, voi jokin kirja tai kirjasarja saada kritiikkiä kohderyhmän ulkopuoliselta henkilöltä. Taisitkin mainita tästä tekstissäsi.
Pitäisi vain osata olla ylpeä siitä, mitä lukee, eikä antaa sosiaalisen paineen hämärtää omaa käsitystään nuortenkirjoista. Itsekin sorruin joskus antifanittamiseen, mutta päästyäni sisälle nuortenkirjoihin näkemykseni on laajentunut paljon, mistä olen itselleni hyvin kiitollinen. Olisin jäänyt paitsi monesta hyvästä ja toiveikkaasta tarinasta, jos en olisi koskaan tarttunut nuortenkirjaan yläasteella. Ja vaikka kävin läpi senkin vaiheen, missä ostin pelkkiä aikuisille suunnattuja kirjoja sosiaalisen paineen edessä, olen löytänyt tieni takaisin myös nuortenkirjallisuuteen, ja nytkin minulla on luettavana Tessa Grattonin Verenvahti. Lukeminen eri genrejen kirjallisuutta vain rikastuttaa, eikä siinä menetä yhtään mitään. :)
Hienoa, että täällä on muitakin nuortenkirjallisuutta kuluttavia! Itsellänikin suurin nuortenkirjallisuuden lukuinto sijoittui yläaste- ja lukioikään. Ehkä juuri silloin oli erityisen mukavaa lukea kirjoja, joissa pääosassa olivat suunnilleen itseni ikäiset ihmiset. Vaikka nykyään olenkin jo muutaman vuoden päähenkilöitä vanhempi on silti mukavaa uppoutua hetkeksi unelmiin ja siihen valtavaan toiveikkuuteen, mikä useissa nuortenkirjoissa tosiaan on läsnä.
Olet aivan oikeassa siitä, että pitäisi vaan rohkeasti olla ylpeä siitä, mitä lukee välittämättä kriitikoista tai muista ihmisistä ylipäätään. Kliseistä ehkä, mutta olen oppinut nuortenkirjoista monia asioita. Esimerkiksi tietynlaista positiiviisuutta ja uskoa mahdottomiin on ehdottomasti tullut mieleeni lisää näiden kaikkien kirjojen jälkeen. Minullakin on nyt menossa hieman rauhallisempi vaihe nuortenkirjallisuuden suhteen ja luen tällä hetkellä enemmän aikuisille suunnattuja kirjoja. Osittain tähän vaikuttaa myös se, että opiskeluissa näitä kirjoja tulee nyt kahlattua läpi kovalla tahdilla. Tuon mainitsemasi Verenvahti-kirjan olenkin joskus lukenut! Muistaakseni se oli oikein viihdyttävä kirja, jossa riitti taikaa ja mystisyyttä :) Toivon sinulle mukavia lukuhetkiä nuortenkirjallisuuden parissa myös tulevaisuudessa. Ei tosiaan anneta genren rajoittaa!
Tekstiä ja kommentteja lukiessa mieleen nousi huomio siitä, että liittyneekö kulttuuriimme vaikuttava nuoruuden yhä pidemmälle venyminen nuortenkirjallisuuden suosioon. Kuten tekstissä nostettaan esille, vaikuttanee nuortenkirjallisuuden suosioon uteliaisuus, nostalgia ja näkyvyys. Ja siinä käsitellään teemoja rakkaudesta, aikuistumisesta, itsenäisyydestä ja oman polun löytämisestä sekä vapaudesta. Uskallan veikata, että monet kahdenkymmenen reilustikin ylittäneet kokevat yhä vetoa näihin aiheisiin ja löytävät niistä monia yhtymäkohtia elämäänsä.
Tosiaan harmittaa, että nuortenkirjallisuutta tupataan väheksymään ja karsastamaan. Yleisestikin kaikkia nuoriin liitettäviä asioita ja ilmiöitä tuntuu olevan helppoa ja hyväskyttyä väheksyä. Positiivista tosin on, että nuortenkirjallisuus on ollut nyt pinnalla ja näkyvillä esim. kirjakaupoissa ja kustantamoiden ilmoituksissa. Kenties tässäkin on nähtävissä nuoruuden venyminen lähemmäs kolmeakymppiä? Tai sitten vain se yksinkertaisen ilahduttava mahdollisuus, että nuorien mielenkiinnon kohteisiin aletaan suhtautua kunnioittavammin ja suuremmalla huolella ja paneutumisella.
Näkisin, että asenteita nuortenkirjallisuuden suhteen leimaa ja värittää erityisesti se mielikuva, että nuortenkirjallisuus olisi huonolaatuista ja kehnosti kirjoitettua. Tähän väitteeseen törmään toisinaan. Silloin esittelen mielelläni keskustelukumppanilleni muutamia esimerkkejä laadukkaasta ja arvostetusta nuortenkirjallisuudesta, jotka horjuttavat hänen väitettään.
Lähetä kommentti