Fanius, fanituotanto ja minä

Kuulun ilmeisesti Nörttikulttuuri-kurssimme vähemmistöön, sillä en ole koskaan indentifioinut itseäni nörtiksi enkä juuri minkään suhteen faniksikaan. Nörtti/fani-identiteetin puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mitään yhteyttä nörttiyteen olisi. Rehellistä itsetutkiskelua harastaessani löydän itsestäni useitakin nörttiyteen ja faniuteen viittaavia piirteitä. Olen esimerkiksi kiinnostunut fanitaiteesta. Pääasiassa kulutan – ja joskus itsekseni tuotankin- fanikuvataidetta, mutta olen joskus nuorempana myös mm. lukenut fanifiktiota.

Fanituotanto on aina ollut olennainen osa faniutta. Fanituotannon skaala on laaja käsitöistä musiikkiin, mutta nyt keskityn ensisijaisesti näihin kahteen ehkä tunnetuimpaan fanituotannon muotoon: fanifiktioon, sekä erityisesti kuvalliseen ja esittävään fanitaiteeseen. Itse olen sekä kirjallisen että kuvallisen ilmaisun harrastaja, joten olen fanituotannostakin ensisijaisen kiinnostunut näistä kahdesta kategoriasta. Vaikka en koekaan olevani osaa mitään faniyhteisöä, olen jonkinlainen pitkän linjan sivustaseuraaja. Yleensä kaikenlaiseen fanituotantoon liittyy jonkinlainen fani-identiteetin lisäksi yhteisö, intensiivinen suhtautuminen faniuden kohteeseen sekä kytkökset populaarikulttuuriin. Itselläni ei varsinaisesti ole mitään näistä ominaisuuksista, mutta taustalla täytynee olla jonkinlaista piilotettua affektiivisuutta, kerran jaksan olla kiinnostunut.

Oman fanituotannon kuluttamiseni ehdoton ehto on, että fanitettava alkuperäistuotos on minulle tuttu ja tärkeä. Fanituotannon olemukseen kuuluu, että se on yleensä relevanttia lähinnä muille faneille. Olen esimerkiksi sitä ikäluokkaa, joka on ollut varhaisteini Harry Potter-hypetyksen ollessa ehkä suurimmillaan ja teini Taru sormusten herrasta- elokuvatrilogian ilmestyessä. Muun muassa näihin teoksiin liittyvä fanitaide on mielestäni kiinnostavaa ja tuotanto on edelleen elinvoimaista, uutta materiaalia tuotetaan edelleen. Harry Potter-maailmaan sijoittuvan fanifiktionkin muistan olleen yli 10 vuotta sitten suosittua myös suomenkielellä. Vanha Finfanfun-foorumi, ammoin suosittu Harry Potter fanifiktio-sivusto, näyttää itseasiassa edelleenkin olevan ahkerassa käytössä. Lisäksi seuraan mm. Disneyn piirrosklassikoihin pohjaavaa fanitaidetta.

Tuttuuden lisäksi toinen ehto fanituotannon kuluttamiselleni on tuotetun teoksen laadukkuus. Huonoja tekstejä en lue, huonolaatuiset piirrokset eivät kiinnosta tai kiinnitä huomiota. Jos olisin jollain lailla osa faniyhteisöä, yhteisöllisyyden nimissä olisin mahdollisesti kiinnostuneempi myös ei-niin laadukkaista töistä ja niiden tekijöiden tukemisesta ja palautteenannosta. En toki tarkoita, että vain huippulaatuiset työt kelpaisivat katseltavaksi, vaan että töiden on täytettävä omat tietyt tekniset ja sisällölliset ”laatustandardini”, jotta pidän sitä kiinnostavana edes jollain tasolla. Osa fanitaiteesta on hämmästyttävän korkealaatuista, sekä teknisesti että sisällöltään, vaikka iso osa onkin minulle hyvin yhdentekevää.

Fanitaiteen pariin minut vetää tuttu konsepti, maailma joka viehättää. Hyvä fanitaide antaa mahdollisuuden eri tulkinnoille ja uusien näkökulmien löytämiselle tutusta hahmosta tai tarinasta. Kun jokin tarina tai hahmo on itselle tärkeä, sen avulla peilaa omia kokemuksiaan ja persoonaansa. Tällöin fanituotanto, sekä sen kuluttaminen että tuottaminenkin, on väline tuon sisäsen maailman ja persoonan rakentamisessa, sen kautta on mahdollista ilmaista itseään ja käyttää luovuuttaan. Fanituotannon avulla voi myös määritellä omaa faniuttaan sekä rooliaan mahdollisessa faniyhteisössä.

Hahmot ovat keskiössä lähes kaikissa mediatuotteissa. Fanitaide ja varsinkin fanifiktio leikittelevät hahmoilla, luoden tekijää ja kokijaa kutkuttavia tilanteita, joita itse alkuperäistuotoksessa ei esiinny. Fanitaide ja fanifiktio ovat tapoja pitää faniuden kohde ”elossa”. Vaikka alkuperäistuotos on jo tuotettu ja kaikki mahdolliset osat ja jatko-osat ovat illmestyneet, fanifiktio ja fanitaide uusintavat fanitettavaa maailmaa ja luovat tapahtumia, pitävät tarinan hengissä ja faniyhteisön mielenkiinnon yllä. Fanituotanto hyödyntää populaarikulttuurin ristiriitoja, puutteita ja pinnallisuuksia, sillä ei juuri ole rajoituksia.

Kaikki fanitaide ei tietenkään luo mitään uutta, vaan toisintaa ja kopioi jo olemassaolevaa materiaalia. Esimerkiksi jos kirjasta tehdään elokuva, on hyvin tyypillistä että fanitaiteessa näkyy voimakkaasti elokuvan näkemykset oman mielikuvituksen tuotosten sijaan. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi Harry Potterin ja Taru sormusten herrasta-trilogian kohdalla. Tällöin fanitaiteen pointti voi olla jokin muu kuin uusien näkökulmien löytäminen teokseen taikka oman mielikuvan saattaminen konkreettiseksi kuvaksi. Fanitaiteen tuottaminen voi palvella esimerkiksi omien teknisten taitojen kehittymistä ja samalla mahdollistaa palautteen saannin omalta faniyhteisöltä. Fanitaiteelle on jo valmiiksi olemassa oma yleisönsä, joloin fanitaiteen tuottaminen ja julkaiseminen on mielekästä teknisen osaamisen tasosta riippumatta.

Fanituotanto luo ja uusintaa omaa kaanoniaan, fanonia. Itse alkuperäistuotoksen lisäksi fanituotantoon vaikuttaa yhteisössä aiemmin jaettu tuotanto. Samoin vaikuttavat esimerkiksi oheisuotteet ja aiemmin mainitsemani elokuvat, jos alkuperäistuotos on kirja tai vaikkapa videopeli. Esimerkkeinä käyttämäni Harry Potter ja Taru sormusten herrasta-triogia ovat ennen kaikkea kirjallisia teoksia, mutta suuri osa visuaalisesta fanitaiteesta ammentaa nimenomaan elokuvien visuaalisesta ilmeestä. Itse pidän tätä melko harmillisena ilmiönä, koska se yksipuolistaa fanituotantoa. Oman mielikuvituksen sijaan toistetaan ja kopioidaan jo olemassa olevaa materiaalia. Toisaalta tässä tullaan faniudelle ja fanituotannolle tyypillisen kysymyksen pariin: kuka tai ketkä määrittelevät, millaista on oikeanlainen ja autenttinen fanius ja fanituotanto? En minä ainakaan, enhän edes kuulu mihinkään faniyhteisöihin! Vaan on itsekseen snobbailussakin jotain tyydyttävää.

Internet on tietenkin avannut aivan uuden kanavan fanitaiteen ja fanifiktion jakamiselle. Ennen fanitaidettaan sai ehkä esille lähinnä fanilehtien lukijoiden piirroksille tarkoitetuilla aukeamilla tai pikku novelleina. Nykyään omia tuotoksiaan voi lähetellä fanisivustoille, omille sivustoille, sosiaalisessa mediassa, melkein missä vain ja kuinka paljon tahansa. Kiinnostunut yleisö, eli muut fanit, on valmiiksi olemassa. Erityisesti Youtuben avulla on mahdollistunut myös uuden taidemuodon tehokas jakaminen: fanivideot!

Fanituotannolle on internetissä lukuisia kanavia. Esimerkiksi tällä hetkellä lähes ainoa seuraamani kuvataiteen sivusto DeviantArt on laaja online-galleria ja kuvataideyhteisö, josta voi hakusanoin hakea fanien tekemiä töitä. Esimerkiksi haulla ”Harry Potter” löytää 503 458 osumaa ja ”Lord of the Rings”123 901 osumaa. Varsinaisten piirrosten, maalausten ja tietokoneella tehtyjen töiden lisäksi joukossa on valokuvia, kollaaseja, kuvia käsitöistä, cosplay-asuista, mitä vain kuvitella voi. Yhteisöllisyyteen kuuluu tietenkin mahdollisuus kommentoida toisten töitä.