Nuortenkirjallisuutta, faniutta ja voimaa

Tiedättekö sen valtaisan ilon tunteen, joka syntyy kun löytää toisen ihmisen, joka on yhtä innostunut lempikirjastanne? Molempien silmät alkavat loistaa ja samassa keskustelu muuttuu valtaisaksi kysymystulvaksi. Kumpikin tahtoo kokeilla kepillä jäätä ja selvittää, miten fanituksenne kyseistä kirjaa kohtaan mahdollisesti eroaa toisistaan. Onko toinen toisen vihaaman hahmon pauloissa vai oletteko vain yksinkertaisesti tyytyväisiä siitä, että kirja on luotu? Onnellisimmassa tapauksessa se yhteys, joka sillä hetkellä muodostuu välillenne, lähentelee sanatonta ymmärrystä. Teillä on jokin yhteinen asia, josta voisitte puhua tuntikausia. Se on kuin salaisuus, joka yhdistää teitä ja sitä fanius parhaimmillaan mielestäni on. Se on ihmisiä yhteen liittävä voima. Voima, joka saa ihmiset tuntemaan. Valitettavasti fanien kokoontuminen yhteen ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki kukat saisivat kasvaa vapaasti. Intohimojen kohtaamiset eivät aina suju sulassa sovussa ja törmäykset ovat 

taattuja.

Kuva: Miia Nurmilaakso 

Lukuisten eri kirjasarjojen fanit ovat mielestäni yksi vahvimmista faniuden voiman ilmentäjistä. Tuskin on olemassa kirjaa tai kirjasarjaa, joka olisi kohonnut maailman tietoisuuteen ilman fanejaan. Lisäksi yhä useampi elokuva on filmatisointi jostakin menestyskirjasta.

Erityisesti nuortenkirjallisuuteen liittyy voimakas ja laaja fanikulttuuri, joka ajoittain räjähtäessään täyttää jopa massahysterian kriteerit. Esimerkiksi viime vuosina -ansiokkaiden fanien toimesta- nuortenkirjallisuudesta ovat nousseet koko maailman tietoisuuteen Nälkäpeli-ja Divergent-kirjasarja ja Tähtiin kirjoitettu virhe-romaani. Kirjat ovat saaneet rinnalleen elokuvia ja suuren määrän oheistuotteita. Myös tapahtumia, jotka keräävät kirjojen fanit yhteen järjestetään yhä jatkuvasti, vaikka varsinaisten kirjojen julkaisusta on jo vuosia aikaa. On siis täysin oikeutettua kysyä, että miksi juuri nuortenkirjallisuuden fanien voima on niin valtava? 

Mielestäni yksinkertaisin selitys on se, että nuortenkirjojen fanit ovat iältään usein 15-24 vuotiaita nuoria internetin maailmassa ennakkoluulottomasti toimivia ihmisiä. Heillä on kova tarve kuulua johonkin ryhmään ja löytää samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen. He kuluttavat ja luovat fanituotantoa eri sosiaalisten medioiden kautta päivittäin ja luovat itselleen näkyvyyttä. He keskustelevat ja väittelevät internetissä fanituksensa kohteesta huomattavasti aktiivisemmin kuin esim. suurten klassikkojen ystävät. Eikä aktiivisuus internetissä ole edes mielestäni se suurin ero, sillä suurin ero on keskustelun tavassa. Riitaa, rakkautta ja draamaa ei nuortenkirjallisuuden faniyhteisöistä puutu.

On erikoista, että nuortenkirjallisuus on saanut usein vähemmän arvostusta osakseen faniyhteisöissä ja kirjamaailmassa kuin esimerkiksi aikuisten- tai lastenkirjallisuus. Monet nuortenkirjat nähdään todellisuuspakoisten ihmisten viihdykkeeksi tai ns. naisten kioskikirjallisuudeksi. Tämän vuoksi nuortenkirjojen lukija kokee usein tarvetta peitellä lukuharrastustaan, sillä useissa faniyhteisöissä tietyt kirjat katsotaan noloiksi. Yksi esimerkki ”nolona” pidetystä kirjasarjasta on Stephenie Meyerin käsialaa oleva Twilight, josta Susanna ja Lotta jo kirjoittivatkin täällä. Epäilen, että nuortenkirjallisuuden arvostuksen puute juontaa osittain juurensa myös siitä, että nuortenkirjallisuudesta ovat aikaisemmin kirjoittaneet esim. valtakunnallisiin lehtiin pääasiassa aikuiset, joilla on saattanut olla vaikeuksia ymmärtää nuortenkirjojen maailmaa ja päähenkilöitä.  Nykypäivänä nuortenkirjojen arvostus on kuitenkin ehdottomasti nousukiidossa, kiitos Harry Potterin kaltaisten, ikärajoja ylittävien kirjasarjojen. Lisäksi arvostuksen nousuun on varmasti vaikuttanut nuortenkirjojen saama näkyvyys ympäri maailmaa, sillä viime vuosina menestystä niittäneet nuortenkirjat ovat parhaimmillaan luoneet varsinaisia buumeja. Velhot, vampyyrit ja erilaiset dystopiat ovat tulleet tutuiksi yhä laajemmalle yleisölle.

Jos aikuiset eivät aikaisemmin kokeneet voivansa lukea nuortenkirjoja niin tänä päivänä yhä useampi aikuinenkin tarttuu genren kirjallisuuteen. Mutta mistä aikuisten kiinnostus nuortenkirjoja kohtaan sitten kumpuaa? Voisin tiivistää vastauksen kolmeen sanaan: uteliaisuus, nostalgia ja näkyvyys. Nuortenkirjat ovat faniensa ansiosta niin pinnalla ja osa kulttuuria, että aikuistenkin uteliaisuus herää. Lisäksi nuortenkirjailijoille on jopa tyypillistä, että he luovat itsestään kiinnostavan kuvan ja ovat paljon esillä eri medioissa. Tämä johtunee siitä, että genren kirjailijat ovat faneilleen usein idolin kaltaisia henkilöitä siinä missä esim. elokuvien näyttelijätkin. Heitä ja heidän teostensa hahmoja palvotaan kuin rock-tähtiä, joten kirjamaailmaa ei tarvitse seurata edes kovin tarkasti törmätäkseen heihin. Tästä esimerkkinä voidaan mainita sankan fanijoukon kerännyt kirjailija John Green, joka kirjailijan uransa ohella tekee Youtube-videoita tai Harry Potterin luoja J. K. Rowling.

Nuortenkirjallisuudessa käsitellään aiheita ja kokemuksia, joista nuori lukija uneksii tai johon vastaavasti aikuinen lukija toivoo nostalgiahuumassaan voivansa palata. Seikkailu, yliluonnollisuus, unelmat, rakkaus, tulevaisuus ja vapaus ovat esimerkkejä näistä aiheista. Yksi nuortenkirjallisuuden parhaista puolista onkin mielestäni se, kuinka voimakkaita tunteita se voi saada lukijassa aikaan. Päähenkilöinä toimivat nuoret ihmiset kokevat ja tuntevat jokaisella solullaan. He ovat yleensä hyvin ehdottomia mielipiteissään ja näkevät maailman avoimena. Mitä tahansa voi tapahtua. Kokemukset ja tunteet, joita päähenkilöt käsittelevät ovat heille uusia, mutta sitäkin merkityksellisempiä. Tietynlainen naivius ja henkilöiden kokemattomuus myös lisäävät hauskuutta vanhemmalle lukijakunnalle. Ei sovi myöskään unohtaa, että todellisuuden pakeneminen on aina yksi kirjallisuuden houkuttimista.

Yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä nuortenkirjallisuuden fanikulttuurissa on, että suuri osa faneista on tyttöjä ellei oteta lukuun Harry Potterin tai Taru sormusten herrasta kirjojen faneja. Oma näkemykseni on, että sukupuolijakauma nuortenkirjallisuuden faneissa johtuu siitä, että useimmat nuortenkirjallisuuden tarjoamat aiheet mielletään tyttöjä kiinnostaviksi ja markkinoidaan sen mukaan. Asiaan ei myöskään auta se, että nämä tyttöjä villitsevät kirjat arvotetaan alas ja niitä pidetään noloina erityisesti eri fandomeissa. Lisäksi se, että nuortenkirjallisuuteen liittyy nykyään vahvasti mielikuva kiljuvista fanitytöistä luo jo itsessään ennakkoluuloja ja vähättelyä. On itse asiassa melko ristiriitaista, kuinka alhaalle näiden fanien fanitus arvotetaan, kun mietitään heidän fanituksensa voimaa.

Tulevaisuudessa onkin jännittävää seurata, kuinka nuortenkirjallisuuden kenttä lukijoineen kehittyy ja selviää haasteistaan. Tulossa on aikamatkustusta, satuja ja paljon muuta, mutta kuinka kauan kestää, että pinnalle nousee Harry Potterin kaltainen nuortenkirjallisuuden rajoja rikkova kirjasarja? Vaikuttavatko aiheiden muutokset ja kasvava suosio faneihin? Entä voiko näiden fanien voima ja fanituksen määrä vielä tästä kasvaa? Ja jääkö nyt kasvuun lähtenyt arvostus vain kaukaiseksi haaveeksi?