HBO:n Newsroom: Uuden nörttiyden kuva?

Kulttuuriviittauksia. Älykkömeininkiä. Sosiaalista kömpelyyttä. Informaatioteknologiaa. Sukupuolikysymysten kommentointia. Yleistä nörttimäisyyttä.

Aaron Sorkinin poliittinen draama Newsroom (HBO, 2012-2014) kertoo kuvitteellisen amerikkalaisen uutistoimituksen kamppailusta paremman journalismin puolesta. Se ei ole nörttisarja sillä tavalla kuin vaikkapa The Big Bang Theory, mutta sillä on silti sanottavaa 2000-luvun valtavirtaistuvasta nörttiydestä.

Hahmot eivät ehkä selkeästi identifioidu nörteiksi – lukuun ottamatta yhtä tietokonenörttiä – mutta heistä monessa on tiettyjä nörttimäisiä piirteitä. Taloustoimittaja Sloan Sabbith on maanisen kiinnostunut pörssivaihteluista ja talouspolitiikasta, tuottaja Jim Harper puolustaa kiinnostustaan scifi-sarjoihin ja uutisankkuri Will McAvoy osoittaa tietämystään siteeraamalla milloin mitäkin kulttuurintuotetta.

Yleensä sarja ei tee nerd- ja geek-aiheistaan suurta numeroa, vaan nörttiys lomittuu sujuvasti nopeatempoisen älykkään sanailun ja yleisen maailmasta ja kulttuurista kiinnostuneen keskustelun joukkoon. Tämän voi nähdä merkkinä nörttiyden viimeaikaisesta valtavirtaistumisesta. Toisaalta sarjassa on myös tilanteita, joissa aihepiiriä kommentoidaan hyvinkin suoraan. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa nuori kaunis taloustoimittaja Sloan ja uutiskanavan vanhempi johtaja Charlie Skinner ottavat yhteen pohtien muun muassa sitä, kumpi heistä edustaa todellista nörttiyttä. Kohtauksessa käsitellään ja luodaan nerd-sanan merkitystä. Jossain määrin sen voi nähdä myös kommentoivan nörttiyteen liittyviä sukupuolistereotypioita, ja pohtivan voiko nainen identifioitua nörtiksi.

Sloan Sabbithin hahmo on mielenkiintoinen nörttirepresentaatio jo senkin vuoksi, että talousnörttiys ei ehkä ole perinteisin mahdollinen nörttiyden muoto. Talousasiat sinällään ovat yleisesti hyväksytty ja arvostettava kiinnostuksen kohde. Toisaalta keskeistä nörttiydessä kai on voimakas innostuminen jostakin yksittäisestä aiheipiiristä, mitä Sloan selkeästi edustaa. Nörttimäisyyttä vahvistaa tietty sosiaalinen kömpelyys, mikä johtaa vahvan naishahmon usein kiusallisiin tilanteisiin.

Ehkä perinteisemmän nörttirepresentaation sarjassa tarjoaa Neal Sampat, uutisohjelman verkkosivuston vastaava. Neal on monella tavalla tyypillinen tietokonenörtti. Hän on äärimmäisen taitava informaatioteknologian käyttäjä ja hakkeri, jolla on kunnianhimoisia suunnitelmia sivustolleen. Lisäksi hänellä on stereotyyppisen nörttimäinen taito innostua muiden mielestä oudoista aiheista. Hän muun muassa vakuuttuu isojalan olemassaolosta, ja pyrkii levittämään tietoa olennosta myös muille. Nealilla on joka tapauksessa korkea moraali työssään, eikä hän hyväksy uutissivuston käyttöä pelkän taloudellisen hyödyn välineenä. Hänessä voi ehkä jopa nähdä yhteyksiä niin sanottuun hakkerietiikkaan.

Nörttimäisyys lomittuu Newsroom-sarjassa jonkinlaiseen kulttuurientusiasmiin. Erilaisiin klassikkoteoksiin viittaillaan usein sarjan aikana. Motiiviksi koko kolmikautiselle tv-sarjalle muodostuu Cervantesin Don Quijote. Se symboloi teoksessa kuvitteellisen uutisohjelma News Nightin ja varsinkin kanavan johtaja Charlien epätoivoista taistelua amerikkalaisen journalismin laadun parantamiseksi. Eri teosten siteeraminen on myös sarjassa yleistä. Sitä voi pitää yhtenä nörttiyden performatiivisuuden muotona.

Mutta voiko Newsroomin todella väittää representoivan modernia nörttiyttä? Vastaus on kyllä ja ei. Suurinta osaa hahmoista ei voi pitää nörtteinä, eikä nörttiys aiheena ole missään tapauksessa sarjan keskiössä. Kuitenkin 2000-luvun Yhdysvaltoja kommentoivana teoksena Newsroom ei voi sivuuttaa valtavirtaistuvaa nörttiyttä. Ehkä on myös niin, että uutistoimituksen journalistit luonnostaan ovat hieman keskivertokansalaista nörtimpiä yksilöitä? Hahmoissa yhdistyy nörttimäisiksi ja ei-nörttimäisiksi miellettyjä ominaisuuksia. Tarinan hahmokaarti on sanavalmista ja ulospäin suuntautunutta, mutta kiinnostuksenkohteet vievät osan heistä kohti nörttimäisyyttä. Myös sosiaalisissa tilanteissa leikittely kiusallisuuden rajoilla tuo tarinaan varmasti hetkiä, jotka vatoavat nörtimpään kansanosaan.

Lopputuloksena Newsroomin nerdiys tai geekkiys on valtavirtaista, tavallaan tyylikästä nörttiyttä. Myös vahvasti nörttimäiset toiminnat kuten vaikkapa Jimin kiinnostus Star Trek -sarjaan, luovat hahmoihin ainoastaan lisää kiinnostavuutta eivätkä vähennä heidän sosiaalista hyväksyttävyyttään. Newsroomissa nörttimäiset henkilöt ovat arvostettuja yhteiskunnan huippuosaajia, sekä toisaalta ihmisinä kiinnostavia ja haluttavia yksilöitä. Sen maailmassa marginaalisen nörttiyden aika on ohi.

Faniuden voima? Gilmore Girls ja Veronica Mars

Jos et ole vielä katsonut yhtään jaksoa Gilmore Girlssiä tai Veronica Marssia, niin en tiedä mitä olet tehnyt elämälläsi.

Kummassakin sarjassa on upea dialogi, viittauksia popkulttuuriin, moniulotteiset hahmot ja koukuttava juoni. Lisäksi kumpikin sarja pyöri 2000-luvun alussa, lopetettiin, mutta on saanut myöhemmin jatkoa elokuvan, kirjojen tai uuden kauden muodossa. Näiden sarjojen ylösnousemus (jossa kesti enemmän kuin kolme päivää) oli laajasti fanien, kuin myös sarjojen alkuperäisten tekijöiden ansiosta. Molemmat sarjat ovat elävä esimerkki faniuden voimasta.

Palataan kuitenkin aluksi hieman taaksepäin, sillä fanien voima ei estänyt sarjojen lopettamista. Kun fanit saivat tietää Veronica Marssin lopettamisesta, he organisoituivat ja alkoivat lähettää Mars patukoita ja vaahtokarkkeja CW yhtiölle tuodakseen esille sarjan katsojamäärän, ja täten muuttaa sarjan lopettamispäätöksen. Valitettavasti lopettamispäätöstä ei peruttu, ja Veronica Mars päättyi kolmanteen tuotantokauteen. Gilmore Girls taas pyöri seitsemän kautta ja oli kriitikkojen pitämä, mutta sarja päätettiin lopulta lakkauttaa rahan/muiden sarjojen takia, jotka laitettiin etusijalle. Lyhyesti: Gossip Girl yms. korvasi Gilmore Girlsin.

Fanit eivät kuitenkaan lakanneet fanittamasta sarjojen lopettamisen jälkeen. Vuosikausien ajan fanit toivat jatkuvasti esille nämä sarjat, ja kysyivät, onko mitään mahdollisuutta tuoda näitä sarjoja takaisin. Jatkuva ”ei” sanan kuuleminen ei lannistanut faneja, vaan he kysyivät näitä kysymyksiä uudestaan ja uudestaan.  Tämä kertoo jo jotain sarjojen luomasta vaikutuksesta faneihin (ja syyksi miksi sinun kannattaa katsoa nämä kaksi sarjaa, jos et ole vielä sitä tehnyt).

Fanien jatkuva fanitus ei jäänyt huomaamatta, mutta heidän ääniä ei kuultu tavanomaisten TV-yhtiöiden puolelta. Veronica Mars sai jatkoa kirjojen kautta, ja lopulta 2014 kickstartterin kautta fanit saivat jatkoa Veronica Marssille elokuvan muodossa. Gilmore Girls saa taas jatkoa neljän jakson verran Netflixissä, ja tätä uutta kautta kuvataan juuri tällä hetkellä. Fanien keskuudessa on jo pitkään odotettu mitkä olivat Gilmore Girlsin alkuperäisen luojan neljä viimeistä sanaa, jotka hän ajatteli olevan sarjan viimeiset sanat (alkuperäinen luoja ei ollut enää viimeisellä kaudella mukana sarjassa). Fanien odotus palkitaan piakkoin, mutta se on ollut pitkä ja kivinen tie, jolle ei ollut näkyvissä minkäänlaista maalia.

Olisiko näiden sarjojen eräänlaista uudelleentuloa tullut ilman aktiivista faniyhteisöä? Vastaus on melko selvä ei. Jatkuvalla fanittamisella on siis olemassa hyötyjä, mutta välttämättä niitä ei ole nähtävissä kuin vasta usean vuoden päästä, jos silloinkaan. Tässä tapauksessa fanit toivat jatkuvasti esille kysynnän näille tv-sarjoille. Kysyntä ei kuitenkaan aina riitä. Veronica Marsin elokuvan tekeminen vaati fanien osallistumista elokuvan kustannuksiin ennen kuin elokuvalle annettiin vihreää valoa studion toimesta. Fanit jotka lahjoittivat rahaa, saivat elokuvan DVD:n, ja rahasummaa vastaavan muunlaisen palkkion. Suurimman rahasumman lahjoittaneet fanit pääsivät osallisiksi elokuvan kuvauksiin henkilöhahmoina. Fanien tuli osoittaa intohimonsa sarjaan rahallisesti, ennen kuin heidän tuottama kysyntä otettiin todesta.

Gilmore Girlsseillä oli taas erilainen tie. Netflix luo omaa polkuaan elokuvien ja tv-sarjojen saralla, joten Gilmore Girlsien uusien jaksojen tilaaminen ei tunnu kaukaa haetulta Netflixin luomaan imagoon nähden. Netflixin päätökseen on kuitenkin varmasti vaikuttanut Gilmore Girlsien laaja olemassa olevan fanimäärä kuin myös se, että Netflix latasi Gilmore Girlsien aikaisemmat kaudet Netflixiin, mikä herätti uusien fanien muodostumisen ennen kuin tiedot uusista jaksoista tulivat. Netflixissä huomattiin/testattiin sarjan kysyntä, mikä mielestäni johti uusiin jaksoihin/kauteen.  

Sarjojen uudelleentulemiset kuitenkin herättävätkin kysymyksen fanien voimasta: Onko fanien voima nähtävissä vain sarjojen lopettamisen jälkeen? 

Ei ja kyllä. Esimerkiksi nykyisiä sarjoja ajatellen sosiaalinen media tarjoaa uudenlaisen aspektin katsojamäärien tarkasteluun. Mitä enemmän sarjasta puhutaan sosiaalisessa mediassa sen parempi. Tämä tuo mitattavia tilastoja studioiden pomoille sarjojen elinvoimaisuudesta ja kiinnostavuudesta katsojamäärien lisäksi. Mikäli luvut eivät ole kohdillaan, niin se saattaa johtaa hyvin luultavasti sarjan lopettamiseen. Sarjan äänekäs fanittaminen siis kannattaa.

Gilmore Girls, Veronica Mars ja X-files ovat esimerkkejä fanien voimasta sarjojen lopettamisen jälkeen. Näillä sarjoilla oli laaja fanijoukko, joka oli hyvin aktiivinen vuosienkin jälkeen. Fanius ei siis koskaan loppunut sarjan loppumisen jälkeen.

Tuo yllä olevan linkin sarjakuva esittää hyvän pointin faniudesta. Voiko jotain lakata fanittamasta? Itse yritän kovasti lakata fanittamasta erästä nimeltä mainitsematonta sarjaa, mutta en ole vielä onnistunut siinä. Muutaman fanittamani sarjan/kirjasarjan olen unohtanut kokonaan, joten näiden kanssa voisin sanoa onnistuneeni faniuden lopettamisessa. Tämä tosin kertoo, kuinka investoitunut olin näihin sarjoihin, että kerkesin jo unohtaa niiden olemassaolot.  

Alkuperäiseen kysymykseeni palaten (Onko fanien voima nähtävissä vain sarjojen lopettamisen jälkeen?) voisin sanoa, että tämä riippuu, minkälaisesta voimasta puhutaan. Mikäli tavoitteena on tähdätä sarjan uudelleentuloon, uusin jaksoin tms., niin tähän on onnistunut vain harva. Xena soturiprinsessa on yksi sarjoista, joka nousee aina välillä otsikkoihini sarjoista puhuttaessa, muttei siitä ole vieläkään saatu tuotettua uutta kautta (toivossa on kuitenkin hyvä elää). Tällainen fanien voiman osoitus vaatii pitkäjänteistä toimintaa, ja tietoa ettei toiminta aina johda tuloksiin. Koska tämän tyylinen faniuden voiman osoittaminen vaatii paljon aikaa ja energiaa, niin ongelmana on faniuden hiipuminen. Joskus (kuten mainitsin aikaisemmin) jonkin tietyn asian fanittaminen loppuu, kun mielenkiinto sarjaan lakkaa. Fanittamiseen käytetty energiamäärä menee tällöin yleensä uudelle sarjalle, joka nappaa fanin mielenkiinnon. Täten sarjat joilla on pitkäjänteisimmät fanit kertovat jotain näiden sarjojen ainutlaatuisuudesta, mikä taas vaikuttaa fanitoiminnan pitkäjänteisyyteen. Mikä pysyy paremmin mielessä, säilyy siellä.

Fanit eivät kuitenkaan välttämättä tähtää aina sarjan uudelleentuloon. Jasminen kirjoitti nettisarjasta fanituotantona. Fanien voima/energia voikin kohdistua uuden sisällön tuottamiseen, oli se jotain täysin uutta, fanfiktionia, tai tämä energia voi mennä jonkun sarjan elvyttämisyrityksiin. Fanien vaikutus riippuu siis siitä mitä fanit tavoittelevat. Mikäli halutaan tuoda uudelleen joku tietty sarja, niin sarjalle on luotava kysyntä. Mikäli kukaan ei tee asialle mitään, ilmaise halua uusille jaksoille, niin kysyntää ei ole. Jatkuva sarjan fanittaminen tuo myös olemassa oleville sarjoille mahdollisuuden pysyä ilmoilla.

Kysymys fanien voimasta on siis moniulotteinen. Mikäli voimalla tarkoitetaan vain "ulospäin" näkyvää tulosta eli sarjan uudelleen tuloa, niin kyseessä ei ole helppo voimannäyte. Sarjoja voi kieltäytyä katsomasta tai fanittaa halunsa mukaan, mutta mikäli kyseessä ei ole suuren massan liikehdinnästä, niin silloin asialla ei ole kovin isoa impaktia. Ellei tietenkin ole miljonääri joka laittaa päättää rahoittaa jonkin sarjan jatkumista (voin esittää listan sarjoista joille tällaiset rahat voisi antaa).

Sarjojen lopettaminen ei estä faneja fanittamasta sarjaa. Tästä on esimerkkejä fanifiktion ja muunlaisen fanituotannon tuottaminen. Fanit voivat liikehtiä ja markkinoida jonkin sarjan puolesta, mutta mikäli sitä ei tehdä massana, niin kyseinen toiminta ei saa kovin isoa tulosta. Onkin hyvä huomata fanien liikehdintä ja vokalisaatio eri kanavilla, ja tarjota niille jokin kanava jota kautta he voivat tehdä vaikutuksen. Tämä kenties selittää tumblrin ja muiden samanlaisten verkkosivustojen suosion, jossa fanit voivat jakaa ja keskustella aiheesta kuin aiheesta. Mutta fanit eivät kuitenkaan pääse vaikuttamaan sarjojen uudelleentuloihin (ellei kyseessä ole edellä mainittu miljonääri). Sarjojen luojien tulee hyödyntää fanien liikehdintää ja tarjota tämä kanava heille, jonka taakse fanit voivat organisoitua. Oli kyseessä esimerkiksi Veronica Marsin tapainen kickstarter. Väitänkin siis, että fanien voima vaatii ukkosenjohdattimen ohjaamaan heidän energian oikeaan kanavaan, jotta fanien havittelema tavoite täyttyy.

Nörtit hiipivät mainoksiinkin

Hesarin sivuja selailessani huomasin tämän mainostekstin. Siinä Dna:n asiantuntija pohtii muun muassa sitä, kuinka nörttien on yhä enenevissä määrin osattava paitsi tietotekniset asiat myös bisnestoiminta ja -ajattelu. Linkitin tuon tekstin lähinnä harjoitellakseni tätä blogikirjoittamista, mutta herättäähän se myös ajatuksia: missä määrin nörtit ovatkaan valtavirran ulkopuolella, kun tietokoneosaaminen (perinteinen nörttihomma) alkaa olla jo perusvaatimuksena monilla eri aloilla?