Terveisiä sirkuksesta: "Nää ihmiset elää näin joka päivä!" - Cosplayaajat kulutustuotteina

Olen tässä reilun kymmenen vuoden aikana elänyt monenlaisia vaiheita ja aiheita suomalaisessa cosplay-harrastuksessa ja sen kehityksessä. Mystinen sykli nostaa samat vakioaiheet esiin aina muutaman vuoden välein, ja näin vanhana partana alkaakin huvittaa joka kerta kun harrastajat huolestuvat jälleen aiheesta x, vaikka sama keskustelu on käyty jo turhautumiseen asti. Jokainen ilmiö on aina uusi jollekin, erityisesti harrastuksessa johon ilmestyy joka vuosi uutta, nuorempaa väkeä.

Yksi omista kestosuosikeistani näistä, osin harrastajaväen sisäisistä ilmiöistä on cosplayaajien ällistely ja pällistely harrastuksen ulkopuolella. Media uutisoi aina riemastuttavasti värikkäistä nuorista ja eriskummallisista asuista, ja cosplayaajien nolostunut huokailu tästä. Viime vuosina olen kuitenkin itse alkanut ällistellä kasuaalia hyväksyntää, jolla harrastajat suhtautuvat cosplayaajien kuluttamiseen tuotteina. Cosplay sinänsä on tuote, joskin melko abstrakti sellainen: ei ole varsinaista yksittäistä tuotetta nimeltä cosplay, mutta cosplayn vuoksi myydään paljonkin erilaista tavaraa, käsityötarvikkeista peruukkeihin ja lisämateriaaleihin. Mutta mitä ovat tuotteet, jotka ovat cosplayaajia?

Oikeastaan määrittelyn voisi aloittaa siitä, ketkä ovat näitä tuotteita käyttäviä kuluttajia. Cosplayta voi harrastaa, mutta kaikki cosplaysta nauttivat ihmiset eivät varsinaisesti tee tai käytä pukuja. Miten siis määritellään harrastaja? Voiko cosplayta harrastaa muilla tavoilla kuin omalla kehollaan pukuihin laittautumalla? Tästä olen käynyt monenlaisia keskusteluja, kahvipöydissä ja coneissa. Onko cosplayn harrastamista esimerkiksi cosplay-valokuvaaminen, kilpailujen katsominen, cosplayaajien fanisivuista tykkääminen? Mikseipä voisi olla, jos sen itse mieltää harrastamiseksi. Minä kuitenkin kutsuisin sitä enemmän cosplay-kuluttajuudeksi kuin harrastajuudeksi.

Seuraa visuaalinen mielikuvitusleikki: Kehämäisenä kuviona ajateltuna, cosplay-harrastuksen ytimessä ovat ne, jotka mielletään helpoiten cosplay-harrastajiksi. He muodostavat sen harrastuksen massan, joka mahdollistaa kaiken muun sen ympärillä. Jos kukaan ei tee ja käytä pukuja, ei ole materiaalia kenellekään muulle. Vaikka cosplaysta riisuisi kaiken muun pois, jäljelle olisi jäätävä jonkinlainen lakanavirityksille perustuva tapa pukeutua fiktiivisiksi hahmoiksi. Tai edes aikakausipukuilijat, jos ajatellaan cosplayn määritelmä mahdollisimman laajasti!

Seuraavalla kehällä ovat ne, jotka liittyvät cosplay-harrastuksen toimintoihin jollain tavalla. Olen gradussani määritellyt cosplayn toimintoja konkreettisiin ja ei-konkreettisiin: konkreettisia ovat esimerkiksi pukujen tekeminen, käyttäminen ja niiden valokuvaaminen. Ei-konkreettisia ovat edellämainitut fanisivut, valokuvien jakaminen ja cosplaysta keskusteleminen netissä. Rajanveto on siis: konkreettiset todellisessa maailmassa, ei-konkreettiset netissä. Nämä eivät kuitenkaan ole kovin selkeitä rajoja, sillä molemmat toimintojen lajit ruokkivat toisiaan, ja olisivat osin vajaita tai mahdottomia ilman toisiaan. Molemman lajin toiminnot vaativat muita, osin ytimestä seuraavalla kehällä olevia ihmisiä: conien järjestäjiä, kilpailujen jäjestäjiä, keskustelupalstojen ylläpitäjiä, valokuvaajia. Näistä ihmisistä, jotka tukevat toiminnallaan cosplayn ydintoimintoja, koostuu siis toinen kehä.

Kolmas kehä taas koostuu niistä, joiden toiminta ei suoraan tue ytimen toimintaa. Tällä kehällä asuvat cosplay-kuluttajat. Tällä kehällä cosplay on tuote, jota kulutetaan samoin kuin esimerkiksi elokuvia: cosplayaajien kuvia katsellaan, heidän fanisivuistaan tykkäillään, heille kirjoitellaan viestejä somessa, tunnetuimpien cosplayaajien kohdalla ehkä jopa ostellaan heidän mainostamiaan tuotteita. Cosplay-kuluttajat eivät osallistu ytimen toimintojen tukemiseen, mutta he nauttivat näiden toimintojen tuloksista, kuten kuvista. Heitä varten erilaiset, yllättävätkin nettisivustot kuten Playboy tekevät listauksia kuumimmista cossaajista.

No mutta entäs kun? Niin, eihän tämä kehäpiirrostelma aivan niin yksiselitteinen ole. Kukaan ei pysy omalla kehällään: myös ydinharrastajat katselevat toistensa kuvia, ja valokuvaajat voivat olla cosplayaajia. Jokainen cosplayhin liittyvä ja siitä tietoinen on siis jollain tapaa cosplay-kuluttaja: kaikki katselevat toistensa kuvia, tukevat toimintaa ylipäätään osallistumalla tapahtumiin (jos kukaan ei tule, ei tapahtumia kannata järjestää). Jokainen cosplayta tarkoituksellisesti katseleva osallistuu kuluttajuuteen, ja voi liikkua kehältä toiselle ja sijaita ehkä myös kaikilla samaan aikaan.

Jos kuitenkin katsotaan tarkemmin, että mitä siellä kuluttajuuden kehällä tapahtuu, ja miksi vanhan tädin sielu on siitä niin närkästynyt. Kuluttajuus on vain askeleen lähempänä ydinharrastajaa kuin ns. normo, joka avaa Eteläisen Suomen Uutispostin (lehden nimi muutettu) ja ällistelee värikkäitä nuoria, jotka jälleen kerran valtasivat Niemen (kaupungin nimi muutettu). Kuluttaja taasen tietoisesti etsii cosplay-sisältöä ja nauttii siitä tarkoituksellisesti. Kuluttajuudessa sinänsä ei ole mitään vikaa, sillä moni cosplayaaja tuotteistaa itseään fanisivujensa yms. avulla, tuottaen siis sisältöä kulutettavaksi, ja nauttii sen aiheuttamista hyötyjä (tykkääjien määrä ja näin näkyvyyden kasvu, joka poikii muita hyötyjä). Vanha täti sen sijaan hermostuu siitä, kun kuluttajuus johtaa tilanteeseen, jossa cosplayta aletaan lukea pääosin kuluttajan roolista, ja cosplayaajista muodostuu tuotteita, joiden oma tekijyys pyyhitään pois. Tädin verenkeitin napsahtaa päälle, kun cosplayaajat laitetaan kuumimmat cossaajat -listauksiin ilman nimiä, ilman kuvien lähdetietoja, ja lähes kokonaan ilman minkäänlaista huomiota harrastajan pukuun. Kun kuluttajat alkavat kohdella cosplayaajia tavalla, jolla ei ole oikein kohdella ketään. Tai kun on suorastaan yllätyksetöntä, että CosplayCreepersien kaltaisia tumblr-tilejä on olemassa.

No mutta, eikös tämä ole ihan tavallista? No on. Koko julkkiskulttuurimme perustuu esineellistämiselle. Niin. Mutta ei se silti ole yhtään sen vähemmän hanurista, että monet kokevat cosplayn nykyään nimenomaan seksikkäiden ihmisten harrastuksena, jota tehdään muita varten. En koe ongelmana, jos joku haluaa tuotteistaa itsensä, sen sijaan koe ongelmana että nekin, jotka eivät niin halua tehdä, joutuvat kokemaan tuotteistuksen varjopuolet.

Niin, että mikä vanhaa tätiä riepoo? No se, että normot on tulleet ja pilanneet mun harrastuksen. Höpsön nörttiharrastuksen, jossa on saanut liihotella omana itsenään (ainakin näin kultaiset muistoni minulle kertovat) ja jossa kaikki oli aina kavereita (paitsi ne jotka oli tyhmiä). Cosplay on kiva pakopaikka yläkoulun kiusaamiskulttuurista (kuulin et se yks elitisti huusi kerran koiralleen, karsee akka!) ja hienoa eskapismia tämmöselle uniikille yksilölle (ku kaikki tykkää samoista jutuista ku mäkin!).

Vanha täti harkitsee välillä Harmaisiin satamiin lähtemistä. Erityisesti näin gradun loppumetreillä.