And she's hotter than reality by far - Nörttien representaatioita 2000-luvun musiikissa

Tämän kurssin aikana päässäni on alkanut soimaan hyvin erikoisia biisien pätkiä vuosien takaa. Niitä yhdistää liitoskohta aiheeseen nörttiydestä. Huomaan hyräilleeni ääneen esimerkiksi ”look at me I’m white ’n nerdy” ja ”here in cyberspace there’s no diesease”. Sanomattakin selvää, että alitajuntani on saanut jonkinlaisen herättelijänsä kurssimme ilmapiiristä. Olen kuitenkin sellainen ihminen, että kun tarpeeksi pitkään osaan korvamadostani vain sen yhden lyhyehkön kohdan, minun on selvitettävä miten loppuosa kuuluu. Eksyinkin siis kuuntelemaan pitkästä aikaa kahta hyvin nörttihenkisesti sävyttynyttä biisiä: Weird Al” Yankovicin White and Nerdy:ä sekä The Guildin Do you wanna date my avatar-biisiä. Molemmat kappaleet ovat sellaisia, joita olen viimeksi jammaillut ylä-asteeni alkuaikoihin suurella innolla, koska niiden teemat puhuttelivat.

White and Nerdy on parodinen mukaelma räppäri Chamillionaren kappaleesta Ridin’ Dirty, jossa välittyy moniulotteisesti nörttiyteen syventyneen henkilön elämää ja tämän vaikeudet hengata gangstereiden kanssa. Henkilö kerää figuureja ja sarjakuvia, pelaa D&D:tä, hyödyntää kävelyllään moottoriteknologiaa ja päivittää Wikipediaa. Hänessä siis tiivistyvät monenlaiset hyvin (2006 luvulla tunnetut) stereotyyppisen nörttimäiset aktiviteetin ja lisäksi katu-uskottavuuden puute jota tarvittaisiin sosiaaliseen elämään. Kappaleeseen tehdyn musiikkivideon lopussa kuitenkin näytetään, että ganstereiden sijaan muut nörtit huhuilevat päähenkilön perään innokkaana. Musiikkivideo on melkein erottamaton osa sanoituksiin nähden ja koska parodia-artisti on kyseessä on helppo nähdä, että videota ja kappaletta on luotu käsikädessä.

The Guildia olemme sivunneetkin myös luennolla, mutta itse en heistä kyseistä biisiä pidemmälle tätä ennen tietänyt. Heidän biisinsä Do you wanna date my avatar tuntuu paljon satiirisemmalta ja itseironisemmalta otokselta nörttiyden syvään olemukseen kuin Yankovicin biisi. Taustatyön tekeminen Wikipediasta kertookin, että kappale on tehty luonnollisesti websarjan oman maailman pohjalta, ei niinkään ilmeisimpiä ja yleisimpiä stereotypioita etsien. Kappaleessa puhutaan avatarien ja nettipersoonallisuuksien äänellä nettiroolipelien maailmassa, jossa sosiaalisoidutaan ja puhutaan ympäristön asettamalla ominaisella viestinnällä. Sanoituksista voi poimia paljon onlinepelijargoniaa (MMO, Looking for group, hack and slash..) ja kappale pelaa muutenkin paljon nörttiydessä marginaalisimmilla elementeille kuin White and Nerdy.

Minä pidän molemmista biiseistä, sillä niillä on molemmilla huumoriarvon lisäksi jonkinlainen miellyttävä lisä omaan leimallisuuteensa nörttinä. Niistä saa paljon aineksia oman itseironiansa harjoittamiseen ja siitä irtoaa sitä kuuluisaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun näkee presentaatioista samanlaisista friikeistä (vaikka jos syvällisesti joitakin niistä tarkastelee, ne eivät ole järin imartelevia tai edes parhaiten totuutta kuvaavia).

Aloinkin miettimään laajempaa kuvaa; kuinka paljon, mitkä tahot ja miten oikeastaan nykypäivän musiikibisneksessä käsitellään nörttiyttä? Mietin siis sellaisia kappaleita, joissa leimallisesti tuodaan nörttiyttä ja nörttejä esille ahkerana introverttisinä harrastelijoina. Nörttiys esiintyy siis kappaletta eteenpäin työntävänä voimana tai teemana itsessään. Kun nyt karkeasti kartoitan ja teen mentaalista Spotify-listaa nimeltä "nörtti", mieleen ei tule muita kuin huumorilla höystettyjä kappaleita.
Mieleeni tulee jokseenkin tuore esimerkki Katy Perryltä. Last Friday Night (T.G.I.F.) on tavanomainen biletyskappale, jossa musiikkivideo esitti stereotyyppisen nörttitytön hahmon kiteytymän (hammasraudat, suuret silmälasit ja kotoisa pukeutuminen) ja tämän kohtaamassa häkellyttävän sosiaalisen tilanteen (tähän hän totta kai päätyy puolivahingossa, kun bileiden melu tunkeutuu hänen oman huoneensa hiljaisuuteen ja keskeyttää sudokujen täyttämisen). Bileissä tyttö kohtaa komeita urheilijanuoria ja hänet stailataan tunnelmaan paremmin sopivaksi, samalla kun toinen samansieluinen -nörttipoika- tuijottaa tyttöä kauempaa ja haaveilee Damsel in Distress-utopiassaan.

Epäsosiaalisuuden aspekti on nörttiyden diskurssista helposti poimittava ja suurimmaksi osaksi se ottaakin osansa aiheeseen liittyvästä musiikista. Niin T.G.I.F. kuin White and Nerdy kuvaavat dramaattisesta erillisyydestä muuhun ympäristöön ja sosiaalisesta kokemattomuudesta. Samaa sanomaa myötäilee myös eräs suomalainen edustaja eli JVG:n Nelisilmä, jossa jo olemassaolevat ihmissuhteet kärsivät ahkerasta videopelaamisesta. Tosin mielestäni JVG.n kappale kuvaa itselleni autenttisemmin tätä diskurssia, koska se korostaa ruumiillisten tarpeiden sivuuttamista pelaamisen nimeen ja ehkä hieman orvosta elämänhallinnasta sen sijaan että huutaisi suoraan huonoista sosiaalisista taidoista (liialle sosiaalisuudelle ei ole pointtia kun on muutenkin kivaa!). Accurate.

Beibi skitsoo ja unohdan syödä
Pieksän mun Pessii päiväl ja yöllä
Mitä tulee mamiin, se on se kolmas pyörä
Pieksän mun Pessii päiväl ja yöllä

Kaksneljä seiska öögat liimattu ruutuun,
Vaimol on menny muutaman kerran rillit huuruun
Jos sun perse puutuu, vaihda toiseen peliin,
Moni mamma ei totu tälläseen epeliin
Ne kysyy, voitsä siivoo ja voitsä tiskaa
Vaimo nillittää mulle nykyää jo mist vaa
Voitsä lopettaa ton pelaamisen?
Mä sanon ei, mä tuun pelaa mun pleikkarii
All day, every day
JVG feat. Heikki Kuula - Nelisilmä (Mustaa kultaa, 2011)

Valitsemastani neljänsuorasta Do you wanna date my avatar erottuu radikaliisti jo siinä suhteessa, että se ottaa lähtökohdakseen nörttien välisen sosiaalisen kanssakäymisen sen sijaan, että lähtisi ilmeisimmälle linjalle kuvata sitä "valtavirtaan" katsoen (johon nörttiys on joka tapauksessa nykyään tunkeutunut). Se on mahdollisesti myös se syy, miksi kappaleen esittämä maailma tuntuu eniten sisäpiiristä tulleelta tiedolta, sillä se jakaa diskurssia marginaalisesta joukosta. Siksi myös huumori tuntuu lämpöisämmältä ja vähemmän leimaavalta, koska se tuntuu olevan enemmän itseironiaa kuin sarkasmia.

Videoissa nähtävä visuaalinen aines kuvaa lisäksi paljon sitä, mitä nörteistä halutaan sanoa. Do you wanna date my avatar asut ovat varsin todenmukaisia roolipeliasuja ja rekvisiitta näyttää lisäksi siltä, että siihen on panostettu. T.G.I.F. ja White and Nerdy antavat nörteilleen suht epäimartelevan, mutta toisaalta stereotyyppisimman tulkinnan ulkonäöllisesti. Ulkomuodosta tulee mieleen pitkälle vedetty huoliteltavuus ja siisteys (tyylillisesti ehkä pieni lapsenomaisuus) lisättynä silmälaseihin. Nelisilmän videossa on ehkä induvidualistisin ote tästä näkökulmasta, sillä artistit esiintyvät "normaaleissa" arkivaatteissa ja pukeutuvat räp-genrelleen ominaisesti. Se tuo enemmän diversiteettiä siihen, minkälaisia ihmisiä nörteistä voi löytyä. 

Lähiluettavaa löytyisi todella paljon sekä videoista ja sanoituksista jos keskittyisi yhteenkin näistä biiseistä tapauskohtaisesti, vähintään tämän postauksen verran, mutta tajusin sen nyt vasta kuroessani tätä tekstiä umpeen. Luonnollisesti tarjonta laajenee mainitsemaani neljää esimerkkiä pidemmällekin, ja jo yhdellä Googlauksessa törmäsin tähän listaan johon on näämä listattu klassikoita (pari sellaista, jotka itsekin hokaisin, yay). Listan ensimmäinen on vanha tuttavuus, mutta sai aika paljon syvyyttä lisää kun tajusi liittää sen nörtteilyn kontekstiin.

Weezerin asettamiin tunnelmiin siis: I don't care what they say about us anyway. I don't care bout that