Hahmojen
fanittaminen olennaista faniudelle muoto niin kirjojen, elokuvien
kuin tv-sarjojenkin kohdalla. Näin on myös faniuden ja nörttiyden
eritysien vahvalla leikkauspinnalla digitaalisten pelien faniuden
saralla. Interaktiivisuudessaan pelit kuitenkin antavat muista
teoksista poikkeavia kimmokkeita ja mahdollisuuksia fanikulttuurille,
mutta ehkä myös asettavat haasteita tai kysymyksiä.
Käsittelen tässä
tekstissä hahmojen potentiaalia fanituksen kohteiksi Mass Effect
-pelisarjan kautta. Pohdin sitä, millaisia eväitä pelien tarinat
ja hahmot faneille antavat, ja vähän myös millaisia tuloksia ne
lopulta faniyhteisössä herättävät.
Mass Effect on
kolmiosainen science fiction -roolipelien sarja tietokoneille ja
konsoleille. Se kertoo urhean avaruussotilaan komentaja Shepardin ja
tämän miehistön yrityksestä pelastaa galaksi mahtavilta
Reaper-koneolennoilta. Pelien tarinassa keskeistä on
interaktiivisuus: pelaaja saa tehdä valintoja, jotka vaikuttavat
pelimaailman tapahtumiin ja muihin hahmoihin. Toisinaan pelaaja
joutuu päättämään esimerkiksi muiden tarinan henkilöiden
elämästä ja kuolemasta.
Faniuden
rakentamisessa eri hahmoihin vaikuttaa varmasti se, että peleissä
käydään paljon monivalintakeskusteluja, joissa pelaaja valitsee
pelaajahahmon suhtautumisen muihin hahmoihin.
Keskusteluissa eläydytään päähenkilön asemaan, ja monivalintamekaniikka saa tilanteet ja muut henkilöt tuntumaan tietyllä tavalla eläviltä ja todellisilta. Peleissä on helppo uppoutua fantasiamaailmaan, ja kokea todellisten ihmissuhteiden kaltaisia tuntemuksia ei-pelaajahahmoja kohtaan. Nörttiyteen liitettävät ajatukset taipuvaisuudesta fantasiaan ja jopa eskapismiin tuntuvat luontevalta kun miettii pelaajien suhtautumista Mass Effect -universumin taistelutovereihinsa.
Keskusteluissa eläydytään päähenkilön asemaan, ja monivalintamekaniikka saa tilanteet ja muut henkilöt tuntumaan tietyllä tavalla eläviltä ja todellisilta. Peleissä on helppo uppoutua fantasiamaailmaan, ja kokea todellisten ihmissuhteiden kaltaisia tuntemuksia ei-pelaajahahmoja kohtaan. Nörttiyteen liitettävät ajatukset taipuvaisuudesta fantasiaan ja jopa eskapismiin tuntuvat luontevalta kun miettii pelaajien suhtautumista Mass Effect -universumin taistelutovereihinsa.
Peli vahvistaa entisestään illuusiota todellisista ihmissuhteista antamalla mahdollisuuksia romansseihin päähenkilön ja joidenkin sivuhenkilöiden välillä. Tämän lisäksi tärkeimpiä sivuhenkilöitä syvennetään taustatarinoilla, joihin liittyen tarjoillaan myös pelillistä sisältöä.
Ehkä mielenkiintoisinta pelisarjan hahmoihin liittyen on pelaajan tekemät suuret valinnat, jotka vaikuttavat näiden kohtaloihin. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa pelaaja joutuu päättämään kumman kahdestatiimiläisestä pelastaa, joilloin toinen väistämättä kuolee. Jokaisella pelaajalla on omat kokemuksensa näistä tilanteista, ja niitä saatetaan myös purkaa faniyhteisön kesken eri foorumeilla. Tällaiset keskustelut ovat osaltaan hahmofaniuden performatiivista puolta, ja pelaajien hyvin erilaiset näkemykset pelisarjan hahmoista nousevat niissä mielenkiintoisesti esille.
Väitän kuitenkin, että faniyhteisössä Shepard käsitetään hahmona, huolimatta siitä, että jokaisella on hänestä oma versionsa tai useita sellaisia. Shepardia voisi tässä verrata sarjakuvasupersankariin, jolla on paljon eri piirtäjiä sekä esiintymisiä monissa eri mediaformaateissa. Siitä huolimatta tietyt yhdistävät ominaisuudet tekevät esimerkiksi batmanista tai spidermanista aina saman hahmon. Yhtälailla eri komentaja Shepardeja sitovat yhteen esimerkiksi Mass Effect sarjan käsikirjoitettu dialogi ja ääninäyttelyt.
Osaltaan pelisarjan
markkinoinnissa on myös tietoisesti pyritty luomaan yhtenäinen kuva
tarinan sankarista. Markkinointimateriaalissa on käytetty
pääsääntöisesti vakioversiota miespuolisesta Shepardista, jotta
hahmosta muodostuisi selkeä ja tunnistettava. Kyseinen
Shepard-versio myös esiintyy kaikkien trilogian osien kansikuvissa.
Mass Effect -sarjassa on mietitty tietoisesti sitä, millainen kuva mistäkin hahmosta luodaan. Joskus tekijät kuitenkin aina menettävät tekstin (tässä tapauksessa pelin) hallinnan, ja faniyhteisö tarttuu johonkin muuhun kuin mitä ehkä oli ajateltu. Mass Effect 2 pelissä moni pelaaja kiinnitti huomiota siihen, että yksi Shepardin alaisista, turian-avaruusolento Garrus, kertoi jatkuvasti olevansa tekemässä kalibrointeja kun pelaaja olisi halunnut keskustella hänen kanssaan. Faniyhteisön käsissä Garruksen lausahduksesta ”Can it wait for a bit? I'm in the middle of some calibrations” muodostui meemi.
Pelintekijät vastasivat palkitsemalla fanit sarjan kolmannessa osassa viittauksilla kyseiseen kohtaukseen. Sen lisäksi, että teoksilla tietoisesti ja tiedostamatta ruokitaan pelaajien mahdollisuuksia fanittaa, faniyhteisön suunnalta otetaan nykyään vaikutteita itse tuotteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti