Uhkailu ja vihakulttuuri, nörttiyhteisön varjopuolet

Uhkailu on erittäin ikävä ilmiö ja menee joskus hyvin henkilökohtaiselle tasolle, varsinkin kun ihmiset esiintyvät oikeilla nimillään ja kasvoillaan. Ensimmäisenä aiheesta tulee ainakin itselleni mieleen erilaisilla palstoilla ja keskustelukanavilla tapahtuva ilkkuminen. Henkilökohtaiselle tasolle meneminen näkyy kuitenkin hyvin esimerkiksi tubettajien keskuudessa. Luennoilla tuotiin hyvin esille naisiin kohdistunutta swattaamista, joissa sanat olivat muuttuneet konkreettisiksi teoiksi ja näin ollen asettaneet uhrin ja hänen henkensä todelliseen vaaraan.

Mitä swattaamisella sitten oikeastaan tarkoitetaan? Swatting- sanalla viitataan ilmiöön jossa tehdään turha ilmoitus häirittävästä henkilöstä polisiivoimille. Ilmiö on ollut olemassa nörttiyhteisön ulkopuolella ja kohdistunut julkkiksiin, mutta siitä on tullut huolestuttava osa verkko- ja pelaajayhteisöä. Twitchin ja streamaamisen kautta se tuli yleiseen tietoon, ja Youtube on pullollaan videoita joissa kesken streamaamisen swat- tiimi ryntää paikalle. Laitoin lähteisiin muutamia linkkejä swattaamistapauksiin. Ilmiö on vaarallinen ja erittäin huolestuttava. Uhri saattaa joissain tapauksissa olla hyvinkin nuori, tai hänellä saattaa olla pieniä lapsia. Sen lisäksi että se lisää turhaa kuormitusta poliisivoimille asetetaan siinä aina yksi tai useampi henki vaaraan.

Luennoillakin mainittu Anita Sarkeesian on saanut oman osansa nettikiusaamisesta ja häneen on kohdistettu paljon niin henkilökohtaista kuin tutkimukseen liittyvää kritiikkiä. Tutkimukseen on kohdistettu myös paljon asiallista kritiikkiä, mutta se osittain ymmärrettävistä syistä on estetty, koska trollit ja ”naisvihaajat” ovat ottaneet hänet maalitaulukseen. Lähteistä löytyy linkki, jossa näkyy joitain hänelle kohdistuneita törkeitä viestejä.

Monet tubettajat, joihin Sarkeesianin luen, koska hänen videonsa ovat saatavilla myös Youtubesta kokevat häirintää ja saavat tappouhkauksia. Tämä on valitettavan yleinen ilmiö, eikä uhka katso sukupuolta. Monet tubettajat ovat trollien ja kommenttien epäasiallisuuden takia poistaneet kommentit kokonaan käytöstä. Tällaisia tubettajia ovat mm. TotalBiscuit, PewDiePie ja Sarkeesian. Naisiin uhkaukset kohdistetaan ehkä eri tavalla ja heitä saatetaan uhkailla mm. raiskauksella. Tarkoitusperä on kuitenkin sama ja niillä halutaan luoda turvattomuuden tunnetta, trollata tai päästä uhrin ihon alle. Nettikiusaaminen, uhkailu sekä uhkauksien konkretisoituminen ovat kasvavia ongelmia, ja niihin tehokkaasti puuttuminen tulee toivottavasti kehittymään seuraavilla vuosikymmenillä.

Sukupuolikysymykset ovat tällä hetkellä pinnalla nörttiyhteisössä. Tämä nousi moneen kertaan esille kurssilla. Naisten asemaan ja sitä käsittelevän tutkimuksen kritisointiin liittyy kuitenkin paljon ongelmia. Mikäli aiheeseen sanoo poikkipuolisen kommentin, tulee äkkiä leimatuksi ”poikaklubin” edustajaksi ja saa herkästi paljon vihapalautetta, yhtälailla kuin asian puolestapuhujat sitä saavat. Verkossa käytävä keskustelu ei jätä paljoa tilaa järjelliselle argumentoinnille, juuri tämän syyn takia argumentit hukkuvat vihapostin, trollien sekä sjw- kommenttien alle ja vastapuolta halutaan monissa tapauksissa sensuroida. Tämä on syy miksi haluan käsitellä myös tätä aihetta tekstissäni.

The Amazing Atheist jaThnderf00t lienevät tunnetuimmat feminismin kritisoijat Youtubessa. Heidän tapansa esittää asioita on paikka paikoin erittäin kärkäs ja jokseenkin provosoiva. Heidän kanavaltaan löytyy paljon muun muassa kritiikkiä Damsel in Distress- sarjaa vastaan. Heitä kritisoisin osittain samoilla sanoilla joilla kritisoin Damsel in Distress tutkimussarjaa aiemmassa blogipostauksessani. Hukkuvatko pointit kärkkään esitystavan ja omien mielipiteiden liiallisen korostamisen alle? Voi olla. The Amazing Atheist organisoi vähän aikaa sitten kampanjan jonka tarkoituksena on kerätä rahaa organisaatiolle joka auttaa tyttöjä kolmannessa maailmassa ja mahdollistaa muun muassa tyttöjen koulutuksen näissä maissa. Video löytyy lähteistä, ja videossa The Amazing Atheist lyttää kovin sanoin Feminist Frequensin uuden tutkimushankkeen rahoituksen keräämisen. En avaa videota tarkemmin, mutta sekä Sarkeesianin että The Amazing Atheistin videot ja hanke on linkitettynä lähteissä. The Amazing Atheistin keräystä ei ole huomioitu mediassa käytännössä ollenkaan, vaan se levisi muuhun mediaan Sarkeesianin tekemän postauksen välityksellä, jossa hän leimaa The Amazing Atheistin (nimeä mainitsematta, mutta viittaa kuitenkin selvästi häneen) tunnetuksi häiriköksi joka pilkkaa feminismiä ja feministejä Youtubessa, sekä katsoo The Amazing Atheistin tarkoitukseksi mustamaalata hänet. The Amazing Atheist videossa kritisoi rahankeräystä, koska Feminist Frequensin edellinen tutkimushanke on vielä kesken ja yrityksellä kuitenkin tulotietojen mukaan on paljon rahaa käytössä. Vastakkainasettelu näkyy mielestäni hyvin, kun katsoo kummankin tahon lähdevideot. Kummassakin tapauksessa toisen tahon lähtökohtia ei välttämättä haluta nähdä, ja kommenttiosiossa viha toista osapuolta kohtaan paistaa läpi. Tämä näkyy myös muilla keskustelukanavilla, ja kumpaa puolta tahansa puolustat, sinut leimataan mielipiteesi takia negatiivisesti.

Mitä ajan tällä tekstillä takaa? Uhkaukset, swattaaminen ja trollaus ovat vakava, kaikkia netin käyttäjiä koskettava ongelma. Ne eivät ole sidoksissa sukupuoleen, mutta sukupuoli voi tarjota väylän käyttää erilaisia uhkauksen ja loukkauksen muotoja. En ollut aiemmin perehtynyt swattaamiseen tai näihin videoihin.

Monet ”miesvihaajat” esiintyvät internetissä feministi nimikkeen alla ajaakseen omia agendojaan. Tämä on todennäköisesti yksi syy miksi sana ”feministi” on voinut saada internetin ihmemaailmassa hyvinkin negatiivisen leiman. Sanan syvempää merkitystä ja taustoja ei pohdita, vaan se leimataan heti miesvihaksi koska kuten ensimmäisessä blogipostauksessani sanoin ryhmiin kohdistuvat olettamukset ja stereotypiat muodostuvat usein ns. ”ääriaineksen” perusteella. Itselleni feminismi on muuttunut ongelmalliseksi käsitteeksi. Tämä johtuu siitä, etten enää nykyisin näe sitä aidon tasa-arvon edustajana, koska sukupuolten ongelmia ei tuoda esille tasa-arvoisesti. Se on joissain tilanteissa vääristynyt provokatiiviseksi miesvihan välineeksi. Tämä ei tarkoita sitä että tuomitsisin kaikki feministit tai itse feminismin, mutta tietyissä konteksteissa sana on saanut hyvin vääristyneitä piirteitä. Laitoin loppuun kaksi linkkiä jotka summaavat miksi en itse halua enää lukeutua feministiksi, vaan koen olevani equalisti tai ihan vaan humanisti.

Itse vietän peliyhteisöissä ja peleissä paljon enemmän aikaa kuin erilaisilla keskustelufoorumeilla. Sielläkin vihaaminen ja uhkailu ovat läsnä. Se näkyy muun muassa pään aukomisena ja kettuiluna muille pelaajille. Mikäli mennään mauttomuuden puolelle niin tällaiset henkilöt kuitenkin hyvin äkkiä lentävät yleensä, pelistä riippuen, joko pois serveriltä tai peliyhteisöstä. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu ja fps sekä muissa tiimipeleissä on mukana ryhmäpaine. Jos joku pelaaja on selkeästi huonompi kuin muut ja aiheuttaa tiimille sen takia ongelmia, herättää se paljon eripuraa ja mahdollisesti jopa aggressioita. Haukkuminen saatetaan joissain tapauksissa hyväksyä ja moni muukin pelaaja saattaa lähteä siihen mukaan. Myös liian hyvää pelaajaa saatetaan alkaa haukkumaan ja hänet saatetaan kikkiä pois serveriltä, koska ”i call hack!”. Tässäkin asiassa sukupuoli tarjoaa joskus väylän haukkumiselle. Yksi ikimuistoisimmista TF2 peleistäni oli venäläisellä serverillä. Vastapuolen sniper pyöri engineer baceni ulkopuolella ja voicechatin välityksellä ilmoitti ”i'm gonna stuck my rifle in your wet pussy”. Huumorintaju kuitenkin loppui kun pääsin hänen taakseen iskien jakoavaimella hänen takaraivoonsa tokaisten ”Better luck next time”. Tiedän kuitenkin joitain tapauksia jossa henkilö on saanut tappouhkauksia pelin sisällä toiselta pelaajalta, ja eräs ystäväni alkoi tämän takia käydä itsepuolustuskursseilla.

Kuinka suojautua tai suhtautua verkossa tapahtuvaan uhkailuun? Tähän ei liene kaiken kattavaa varmaa vastausta. Turvallisinta lienee ettei paljasta itsestään liikaa, mutta jos haaveilee ammatikseen streamaamista, voi se olla hyvinkin vaikeaa. Tavallisena pelaajana harva kuitenkaan saa koskaan tietää missä asut, ellet erehdy antamaan oikeaan nimeäsi peliyhteisön tietoon. Vaikka verkko on täynnä vaaroja, se on loppujen lopuksi täynnä myös ihmisiä. Itse olen mukana aktiivisessa pelikillassa, jonka kanssa tapaamme vuosittain. Joten vaikka kirjoituksessani puhun negatiivisista ilmiöistä, ei pidä unohtaa sen positiivia puolia. Niitäkin löytyy.

Swattaaminen pelaajayhteisössä, uutisia:

http://www.theguardian.com/technology/2015/feb/05/gaming-streamer-gets-swatted-as-online-griefing-enters-real-world

https://www.youtube.com/watch?v=3lcrarmTtno

https://www.youtube.com/watch?v=TiW-BVPCbZk

http://www.fastcompany.com/3046908/the-worlds-unfunniest-prank-is-terrifying-gamers-and-costing-police-a-fortune

TotalBiscuit, uutinen jossa hän poistuu sosiaalisesta mediasta

http://kotaku.com/totalbiscuit-quits-social-media-with-emotional-goodbye-1754991166

Anita Sarkeesian häirinnästään:

http://feministfrequency.com/2015/10/29/talking-publicly-about-harassment-generates-more-harassment/

Amazing Atheistin kamppanja sekä hänen vastauksensa Sarkeesianin krtittiikiin

https://www.youtube.com/watch?v=LLXqJb_Efrk

https://www.youtube.com/watch?v=8g-zpc-QQCM

Anita Sarkeesianin kamppanija ja vastaus The Amazin Atheistin kamppanjaan:

https://www.seedandspark.com/studio/ordinary-women#wishlist

http://archive.is/0yHHZ

Yaa-yaah tyehtgeethin!

Tai englanniksi: Greetings stranger! Aloin kutsumaan itseäni nörtiksi ammattikoulussa, kun tajusin käyväni keskustelua ystäväni kanssa ewokiksi. Silloin se kolahti ja planeetat olivat jälleen linjassa. Kurssin aikana pohdin paljon sitä miksi olen tai olenko ollenkaan nörtti. Pohdin myös paljon sitä mitä nörttiys minulle tarkoittaa.

Miksi olen nörtti enkä "vain" fani? Minulle nörttinä oleminen tarkoittaa elämäntapaa. Se on osa elämääni ilman että välttämättä fanitan kaikkia asioita joita se pitää sisällään. Keskustelu ystäväpiirissäni on arkipäiväistä: mitä on pelannut viimeaikoina, mitä siitä on ollut mieltä, tubettajien tekemät videot tai ajankohtainen aihe/ilmiö. Keskusteluun ei läheskään aina liity hirvittävää hypeä vaan se tapahtuu aivan samalla tavalla kuin puhuisimme ruuasta. Toiset haaveilevat millainen unelmien auto voisi olla, toiset pohtivat paljon sitä millainen unelmien pöytäkone olisi ja millaisia osia siihen mahdollisesti haluaisi. Kummatkin yhtälailla käyttöesineitä ja haaveilijalleen mahdollisesti arkipäiväisiä.

Fanius särähtää korvaani monissa tapauksissa ohimenevänä kautena. Tämä johtuu luultavasti siitä että sanan fani olen aina mieltänyt vahvasti liittyvän musiikkiin. Kurssi kuitenkin sai minut ymmärtämään sanaa paljon monipuolisemmin. Mietin kurssin aikana voitaisiinko nörttiyttä jopa kuvata erittäin omistautuneeksi faniudeksi tai "äärifaniudeksi? Kun katsoo esimerkiksi Big Bang Theoryn esiin tuomia stereotypioita hahmojen omistautuneisuus fanittamiaan kohteita kohtaan paistaa läpi koko ajan. Myös arkipäiväisyys tulee hyvin esille sarjassa.

Sukupuoli nousi kurssin aikana esiin monta kertaa. Tämä on ollut erittäin ajankohtainen keskustelun aihe myös minun "nörtti ystäväpiirissäni". Kurssin aikana esille nousivat sanat: miesvaltaisuus, poikaklubi, sisäänheittäjä. Mietin onko näin ja miksi minä en ole kokenut asiaa niin. Kasvoin veljien keskellä ja ala-asteella luokallani oli vain poikia. Äitini pelasi kanssamme konsolipelejä. Pelaamisen lisäksi, luin fantasiakirjallisuutta, sarjakuvia ja katsoin animea. Jaoin monet harrastuksistani veljieni kanssa ja tyttöjen kiusatessa olin aina tervetullut poikien leikkeihin. Minä kasvoin "sisäänheittäjieni" kanssa. Kurssin aikana tajusin sukupuolittuneisuuden näkyvän myös Big Bang Theoryssä. Naishahmot eivät pääsääntöisesti/alkuun ole kiinnostuneet miesten sarjakuva, elokuva ja peliharrastuksista. Kuitenkin pientä "sisäänheittämistä" sarjan mittaan tapahtuu. Sarjassa myös sarjakuvakauppa on vahvasti miesten reviiriä ja naisia näkee harvoin.


En ollut aikaisemmin ajatellut miesvaltaisuutta. Puhuttiin myös negatiivisesta suhtautumisesta naisiin sekä heidän kyseenalaistamisestaan. Peliyhteisössä FPS-peleissä törmään paljon huuteluun. MMORPG:issä olen aina itse saanut olla rauhassa. Tosin seminaarissakin pohdittiin World of Warcraftia, jossa olen pelannut viimeksi yli viisi vuotta sitten. Kurssin aikana pelasin useaan eri otteeseen Team Fortress 2:sta. Huomasin, että mikäli toin sukupuoleni esiin puhumalla voice chattiin enennkuin minulla oli pisteitä/peli sujui huonosti ihmiset todellakin saattoivat ottaa tämän negatiivisesti ja kohdistaa kommentteja sukupuoleeni. Eivät aina, ja huomasin että negatiivista kommenttia antoivat nimenomaan vanhemmat ihmiset voicechatin välityksellä: ”Go back to kitchen”. Jos tein saman asian kun olin top-pelaaja kierroksesta toiseen, en onnistunut saamaan yhtään negatiivista kommenttia. Tätä olisi mielenkiintoista tarkkailla enemmän. Tietyllä tavalla asetelmassa näkyy myös monen pelaajan ymmärtämättömyys noobeja kohtaan. Jotkut pelaajista ovat erittäin kilpailuhenkisiä. Ennen kurssia olen kiinnittänyt huomiota vanhempien pelaajien hivenen agressiiviseen suhtautumiseen nuorempia pelaajia kohtaan niissä tilanteessa joissa pelaaja on vasta aloittelija tai pelaa huonosti. TF2:ssa pistetaulu tuntuu vaikuttavan joskus paljonkin. Kerran veljeni kanssa sitä pelatessani, tuntematon ihminen alkoi haukkumaan minua, koska olin hänen mielestään huono medikki. Olin kuitenkin Top pelaaja ja yllätyksekseni joku tiimin jäsenistä järjesti äänestyksen jossa valittaja lensi yksimielisesti pihalle. Olisi mielenkiintoista tutkia näkyykö samanlainen ilmiö myös muissa peleissä. Itse näkisin agressiivisen tuhtautumisen erityisesti TF2:ssa liittyvän vahvasti pisteisiin. Tietysti aina on olemassa myös niitä, joille pistetaulu ei merkitse mitään. FPS-peleissä tätä olisi ehkä helpompaa tutkia koska samanlainen pisteytys ei esimerkiksi MMORPG:issä toimi tai ole niin konkreettisesti näkyvissä. Monilla pelaajilla on useampi hahmo, joten levelit eivät kerro koko totuutta. TF2:ssa taas jokaisen kierroksen jälkeen näkyy oman tiimin Top 3.

Sukupuolirooleja ja tarinoiden syvempiä merkityksiä olen alkanut pohtimaan paljon kasvaessani. Käsittelen aihetta siksi myös muissa blogiteksteissäni. Tekstistä tuli ehkä liian omakohtainen, mutta se tuntui luontevalta tavalta tuoda esiin kurssin herättämiä ajatuksia. Nyt pidemmittä puheitta, Teeha.

Seksismi digitaalisissa peleissä

Suurin osa pelijournalismista ja pelikulttuurista tapahtuu verkossa. Twitch, youtube, yleiset- ja pelien omat keskustelupalstat ovat hyviä lähteitä etsiä meneillään olevaa keskustelua. Muun muassa Youtubesta löytyy paljon peleihin liittyviä videoita.

Anita Sarkeesiania ei voi ohittaa puhuttaessa feminismistä tai seksismistä peleissä. Sarkeesian nostaa tutkimuksessaan esille tärkeitä asioita ja teemoja. Hukkuvatko ne kuitenkin tutkimuksen riittämättömään haastamiseen ja yksipuolisen tarkastelun alle? Onko tutkimukselle haitallista jos lähtee tutkimaan omaten jo tietyn agendan keskittyen yksityiskohtiin sen sijaan että pyrkii hahmottamaan samalla kokonaisuutta?

Seksismi näkyy peleissä. Kohdistuuko se suurimmalta osaltaan naisiin? Mielestäni ei vaan se kohdistuu kaikkiin. Anita Sarkeesian videossaan Damsel in Distress 3 nostaa esille pelin Spelunky. 2012 tehdyssä remake-pelissä peliin tuli pelastusvaihtoehtoihin naisen lisäksi koira ja mies. Sarkeesian ohittaa miehen seksistisen esitystavan ilmoittaen, ettei se edusta negatiivista yhteiskunnallista stereotypiaa. Mieheen ja miehisyyteen liittyy kuitenkin yhteiskunnallinen paine olla vahva. Pelissä feminiinisesti esitetty mies toimii hyvin esimerkiksi homon yhtenä stereotypiana. Miehen ulkonäkö on myös tyypitelty siinä missä pelattavan naisen. Hahmoista on tehty seksikkäitä. Seksi myy. Se näkyy myös muualla ympärillämme, eikä kohdistu pelkästään toiseen sukupuoleen. Siinä missä Spelunky tässä kohtaa esineellistää naista, tapahtuu se myös miehelle. Anita mainitsee naisen vertaamisen koiraan, yhtälailla se tapahtuu miehelle. Pelastettavien ja pelattavien hahmojen kohdalla on mielestäni pyritty huomioimaan useampi pelaajaryhmä koska kaikki eivät samaistu ihmiseen. Joissain lemmikkiin/eläimeen kohdistuva vaara herättää suurempia tunteita kuin ihmiseen.

Sarkeesianin tapa asettaa kaikki miehiltä apua tarvitsevat naishahmot ”Damsel in Distress” kategoriaan on mielestäni myös ongelmallinen. Hän jättää pohtimatta mikä erottaa tilanteen ihmisen halusta auttaa pulaan joutunutta sukupuoliroolia huomioimatta. Eikö joissain tapauksista pyritä ennemmin herättämään pelaajissa empatiaa sen sijaan että korostetaan pelastettavan olevan nainen?

Kun pohditaan pelien seksismiä, mielestäni olisi hyvä tarkastella myös valmistusmaata ja siellä vallallaan olevia sukupuolikäsityksiä. Esimerkkinä Japanissa ja Aasiassa, joissa monet pelit kuten Super Mario on luotu, naisen asema ei ole vielä samanlainen, kuin mitä se on länsimaissa.

Zeldaa Legend Of Zeldasta ja Peachia Super Mariosta Sarkeesian kuvaa avuttomiksi ja voimattomiksi naishahmoiksi, mutta heidän asemansa tunnutaan sivuuttavan. Prinsessat eivät ole pelkästään avuttomia naisia vaan valtakunnan hallitsijoita ja heidät pelastamalla pelaaja pelastaa koko valtakunnan suuremmalta pahalta. Pelastamalla prinsessat pelaaja myös palauttaa heille valta-asemansa takaisin.

Miesfantasia nostetaan myös esille moneen otteeseen, myös Super Marion ja Legend of Zeldan kohdalla. Vaikka se osittain on totta, kyseenalaistavat monet kritisoijat noin. 5 sekunnin kidnappauspätkän osuuden muuhun pelaamiseen. Voidaan pohtia pelataanko peliä voimafantasian tuoman ilon takia vai onko se yksinkertaisesti pelimekaniikaltaan, kentiltään ja pelattavuudeltaan mukava pelata.

Anita Sarkeesian käyttää mm. Tomb Rideria (1996, 2003, 2008) esimerkkinä naisen esineellistämisestä. Puheeksi nousee esimerkiksi hänen takapuolensa jonka pelaaja näkee koko ajan keskellä ruutua. Tässä kohtaa olisi voinut myös pohtia ajalle tyypillistä kuvakulmaa, 3D oli erittäin uusi juttu ja verrata esimerkiksi Crash Bandicoot- pelisarjaan. Hän on koittanut saada Batman: Arkham City (2011) pelissä samanlaista kuvaa Batmanista siinä onnistumatta. Eteenpäin pelatessa tämä on kuitenkin erittäin mahdollista (monilla asuilla).

Mitä haluan tällä kirjoituksella sanoa? Seksismi, stereotypiat ja esineellistäminen eivät ole ongelma pelkästään naishahmoissa. Kun pohditaan näitä asioita missä tahansa muodossa ja ongelmaksi koetaan sukupuoli ja siihen liitettävät stereotypiat olisi sitä mielestäni hyvä pohtia asiaa kummaltakin kannalta. Jos stereotyypeistä halutaan eroon, täytyy sen lähteä kummankin sukupuolen stereotyyppien hajottamisesta koska kumpaankin liittyy jotain negatiivista. Tarkoitukseni on Anitan tutkimukseen viittamalla herättää keskustelua aiheesta josta ei puhuta paljoa. Teksti ei kuitenkaan pituudeltaan riitä asian purkamiseen, eikä ole tarpeeksi kattava. Se missä Anita Sarkeesian on onnistunut erinomaisesti on ollut keskustelun herättäminen pelaajayhteisössä, puolesta tai vastaan. Alla linkkejä.

Lähteitä:

Anita Sarkeesian, Damsel in distress 3: https://www.youtube.com/watch?v=LjImnqH_KwM

Anita Sarkeesian, Strategic Butt Coverings: https://www.youtube.com/watch?v=ujTufg1GvR4

Phil Mason/Thunderf00t, Batman kritiikki, (4.49 – 6.50): https://www.youtube.com/watch?v=TbpCKC5dCPo

Muita aiheeseen liittyviä linkkejä:

Feminist Frequency: http://feministfrequency.com/

Damsel in Distress, Critical context: https://www.youtube.com/watch?v=JGFWQEQUT5g