Kulttuuriviittauksia. Älykkömeininkiä. Sosiaalista kömpelyyttä. Informaatioteknologiaa. Sukupuolikysymysten kommentointia. Yleistä nörttimäisyyttä.
Aaron Sorkinin poliittinen
draama Newsroom (HBO, 2012-2014) kertoo kuvitteellisen
amerikkalaisen uutistoimituksen kamppailusta paremman journalismin
puolesta. Se ei ole nörttisarja sillä tavalla kuin vaikkapa The
Big Bang Theory, mutta sillä on silti sanottavaa 2000-luvun
valtavirtaistuvasta nörttiydestä.
Hahmot eivät ehkä selkeästi
identifioidu nörteiksi – lukuun ottamatta yhtä tietokonenörttiä
– mutta heistä monessa on tiettyjä nörttimäisiä piirteitä.
Taloustoimittaja Sloan Sabbith on maanisen kiinnostunut
pörssivaihteluista ja talouspolitiikasta, tuottaja Jim Harper
puolustaa kiinnostustaan scifi-sarjoihin ja uutisankkuri Will McAvoy
osoittaa tietämystään siteeraamalla milloin mitäkin
kulttuurintuotetta.
Yleensä sarja ei
tee nerd- ja geek-aiheistaan suurta numeroa, vaan nörttiys lomittuu
sujuvasti nopeatempoisen älykkään sanailun ja yleisen maailmasta
ja kulttuurista kiinnostuneen keskustelun joukkoon. Tämän voi nähdä
merkkinä nörttiyden viimeaikaisesta valtavirtaistumisesta.
Toisaalta sarjassa on myös tilanteita, joissa aihepiiriä
kommentoidaan hyvinkin suoraan. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa nuori kaunis taloustoimittaja Sloan ja uutiskanavan vanhempi johtaja
Charlie Skinner ottavat yhteen pohtien muun muassa sitä, kumpi heistä edustaa
todellista nörttiyttä. Kohtauksessa
käsitellään ja luodaan nerd-sanan merkitystä. Jossain määrin
sen voi nähdä myös kommentoivan nörttiyteen liittyviä
sukupuolistereotypioita, ja pohtivan voiko nainen identifioitua
nörtiksi.
Sloan Sabbithin hahmo on mielenkiintoinen
nörttirepresentaatio jo senkin vuoksi, että talousnörttiys ei ehkä
ole perinteisin mahdollinen nörttiyden muoto. Talousasiat sinällään
ovat yleisesti hyväksytty ja arvostettava kiinnostuksen kohde.
Toisaalta keskeistä nörttiydessä kai on voimakas innostuminen
jostakin yksittäisestä aiheipiiristä, mitä Sloan selkeästi
edustaa. Nörttimäisyyttä vahvistaa tietty sosiaalinen kömpelyys,
mikä johtaa vahvan naishahmon usein kiusallisiin tilanteisiin.
Ehkä
perinteisemmän nörttirepresentaation sarjassa tarjoaa Neal Sampat,
uutisohjelman verkkosivuston vastaava. Neal on monella tavalla
tyypillinen tietokonenörtti. Hän on äärimmäisen taitava
informaatioteknologian käyttäjä ja hakkeri, jolla on
kunnianhimoisia suunnitelmia sivustolleen. Lisäksi hänellä on
stereotyyppisen nörttimäinen taito innostua muiden mielestä
oudoista aiheista. Hän muun muassa vakuuttuu isojalan olemassaolosta, ja pyrkii levittämään tietoa olennosta myös muille.
Nealilla on joka tapauksessa korkea moraali työssään, eikä hän
hyväksy uutissivuston käyttöä pelkän taloudellisen hyödyn
välineenä. Hänessä voi ehkä jopa nähdä yhteyksiä niin
sanottuun hakkerietiikkaan.
Nörttimäisyys
lomittuu Newsroom-sarjassa jonkinlaiseen kulttuurientusiasmiin.
Erilaisiin klassikkoteoksiin viittaillaan usein sarjan aikana.
Motiiviksi koko kolmikautiselle tv-sarjalle muodostuu Cervantesin Don
Quijote. Se symboloi teoksessa
kuvitteellisen uutisohjelma News Nightin ja varsinkin kanavan johtaja
Charlien epätoivoista taistelua amerikkalaisen journalismin laadun
parantamiseksi. Eri teosten siteeraminen on myös sarjassa yleistä.
Sitä voi pitää yhtenä nörttiyden performatiivisuuden muotona.
Mutta
voiko Newsroomin todella väittää representoivan modernia
nörttiyttä? Vastaus on kyllä ja ei. Suurinta osaa hahmoista ei voi
pitää nörtteinä, eikä nörttiys aiheena ole missään
tapauksessa sarjan keskiössä. Kuitenkin 2000-luvun Yhdysvaltoja
kommentoivana teoksena Newsroom ei voi sivuuttaa valtavirtaistuvaa
nörttiyttä. Ehkä on myös niin, että uutistoimituksen
journalistit luonnostaan ovat hieman keskivertokansalaista nörtimpiä
yksilöitä? Hahmoissa yhdistyy nörttimäisiksi ja ei-nörttimäisiksi
miellettyjä ominaisuuksia. Tarinan hahmokaarti on sanavalmista ja
ulospäin suuntautunutta, mutta kiinnostuksenkohteet vievät osan
heistä kohti nörttimäisyyttä. Myös sosiaalisissa tilanteissa
leikittely kiusallisuuden rajoilla tuo tarinaan varmasti hetkiä,
jotka vatoavat nörtimpään kansanosaan.
Lopputuloksena
Newsroomin nerdiys tai geekkiys on valtavirtaista, tavallaan
tyylikästä nörttiyttä. Myös vahvasti nörttimäiset toiminnat
kuten vaikkapa Jimin kiinnostus Star Trek -sarjaan, luovat hahmoihin
ainoastaan lisää kiinnostavuutta eivätkä vähennä heidän
sosiaalista hyväksyttävyyttään. Newsroomissa nörttimäiset
henkilöt ovat arvostettuja yhteiskunnan huippuosaajia, sekä toisaalta ihmisinä
kiinnostavia ja haluttavia yksilöitä. Sen maailmassa marginaalisen nörttiyden aika on ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti