Ajattelin linkittää tämän jutun blogiimme, siinä käsitellään aika paljon samoja juttuja kuin mitä ollaan kurssilla mietitty :) muun muassa fanituksen sosiaalista puolta pohditaan:
"Sosiaalisuus on keskeinen elementti fanittamisessa.
""Kaikille ihmisille on elintärkeää olla osa yhteisöä tai ryhmää, sillä se on omien kykyjen, persoonallisuuden ja identiteetin kehittymisen edellytys"", Tikkanen sanoo.
Kaikenlainen ryhmään samastuminen ja ennen kaikkea sellaisessa toimiminen edistää selvästi terveyttä. Yksinäisyys lisää muun muassa sydän ja verisuonitautien riskiä."
Jutun on kirjoittanut Juha Riihimäki.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salla K-o. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salla K-o. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
tiistai 22. maaliskuuta 2016
Arrow ja uskottavat naishahmot
Vuodesta 2012 alkaen pyörinyt tv-sarja Arrow perustuu DC comicsin luomaan Green Arrow-hahmon seikkailuihin. Päähenkilönä on Oliver Queen, miljonääriperijä ja rettelöitsijä, joka ollessaan huvijahdilla isänsä ja tyttöystävänsä Laurel Lancen siskon Saran kanssa joutuu myrskyyn ja haaksirikkoutuu Kiinaan Lian Yun-saarelle. Oliver joutuu viettämään saarella viheliäiset viisi vuotta, joiden aikana häntä koetellaan sekä fyysisesti että psyykkisesti, ja kun hän lopulta pääsee takaisin kotiinsa Starling Cityyn, hän on muuttunut mies, joka vannoo kostoa isänsä ökyrikkaille rikostovereille. Hän alkaa toimia naamioituneena kostajana, ja ajan myötä hän saa avukseen muun muassa henkivartijansa, Afganistanissa toimineen John Digglen ja tietokonenörtin Felicity Smoakin omasta firmastaan eli Queen Consolidatedista.
Itse olen katsonut sarjasta ensimmäiset kaksi kautta. Minua on ilahduttanut monipuoliset naishahmot, jotka eivät ole vain tyttöystäviä tai äitejä, vaan oikeasti juonen kannalta oleellisia tekijöitä. Kirjoitankin tämän tekstini sarjassa esiintyvistä naisista. Tekstini pohjaa katsomiini ensimmäiseen ja toiseen kauteen, eli jos et ole sarjaa katsonut lainkaan ja olet aikeissa kuitenkin katsoa, varoitan tässä vaiheessa, että tekstissäni on spoilereita ekalta ja tokalta kaudelta. Eli tästä eteenpäin on spoilervaara :)
Laurel Lance
Laurel oli tosiaan Oliverin tyttöystävä ennen tämän katoamista viideksi vuodeksi. Oliver petti Laurelia tämän siskon Saran kanssa, ja Laurel sai tietää asiasta vasta kuultuaan/luultuaan molempien kuolleen haaksirikossa. Niiden viiden vuoden aikana, jotka Oliver vietti saarella, Laurel on valmistunut oikiksesta ja on alkanut työskennellä jonkinlaisessa köyhien oikeusaputoimistossa. Oliver saa aloitettuaan kostoretkensä usein Laurelilta tietoja erilaisista varakkaiden ihmisten tekemistä petoksista ja muista rikoksista.
Keskustellessaan Oliverin kanssa ensimmäisiä kertoja tämän paluun jälkeen Laurel toteaa, ettei voinut surra siskonsa ja Oliverin kuolemaa, koska oli niin vihainen näille molemmille, mutta hän ei myöskään voinut vihata kunnolla ollessaan niin surullinen. Kun paljastuu, että Sarakin on elossa, tuo tunteiden ristiriita saa Laurelin alkoholisoitumaan. Hän on erityisen katkera siskolleen siitä, että hänellä meni yli viisi vuotta elämästä ikävöiden siskoaan, joka oli kuitenkin koko ajan ollut elossa.
Laurel on ehkä ammatillisesti hyvin lähellä muita sarjisnaisia; Lois Lane on toimittaja, Rachel Dawes (joka esiintyy ilmeisesti vain Batman-elokuvissa) on myös asianajaja. Kaikki edellä mainitut naiset ovat "maailmanparantajia", he haluavat tuoda julki vääryyksiä ja muuttaa maailmaa. Laurel ei kuitenkaan hyväsydämisyydestään huolimatta ole täydellinen. Alkoholisoiduttuaan ja saatuaan potkut työpaikastaan hän on kateellinen Saralle; huolimatta siitä, että Sara oli "kuollut" yli viiden vuoden ajan, Starling Cityyn palattuaan hän vaikuttaa hyvin terveeltä ja elinvoimaiselta. Laurelista tuntuu, että hän on se, joka kuoli henkisesti noiden viiden vuoden aikana, ei Sara.
Mielestäni juuri Laurelin haavoittuvuus ja epätäydellisyys tekee hänestä syvemmän hahmon kuin mitä naiset ehkä perinteisesti ovat olleet scififantasiasarjis-maailmassa. Hän on kaunis, tunnollinen ja hyvä työssään; "täydellisestä" julkisivustaan huolimatta hän kuitenkin tuntee katkeruutta, kaunaa ja vihaa. Hän on muutakin kuin vain ulkokuorensa.
Sara Lance
Sara näyttäytyy sarjassa hyvin erilaisena kuin siskonsa; hän kapinoi pettämällä siskonsa luottamuksen oltuaan Oliverin kanssa. Useaan otteeseen sarjassa vihjataan myös, että Saralla on ollut hyvin vaikea suhde isäänsä Quentiniin. Sara palaa Starling Cityyn toisen kauden aikana; hänestä on tullut naamioitu kostaja nimeltään Black Canary. Takaumissa joissa kerrotaan Oliverin elämästä Lian Yussa selviää, että Oliver törmäsi Saraan jo saarella. Sara haavoittuu vakavasti, ja heidän tiensä erkanevat. Ra's al Ghulin (Salamurhaajien liigan johtajan) tytär Nyssa pelastaa Saran saarelta ja kuljettaa hänet Salamurhaajien liigan päämajaan. Siellä Sara oppii taistelutaitoja, ja ajan myötä hänen ja Nyssan ja välille kehkeytyy rakkaussuhde, jota Ra's al Ghul ei hyväksy.
Saralla ja Laurelilla on ulkoisista eroistaan huolimatta myös yhteistä. He kumpikin taistelevat vääryyksiä vastaan, hyvin eri tavoilla tosin. Siinä missä Laurel suosii laillisia toimia, Sara koulutettuna taistelijana luottaa voimaan ja väkivaltaan rikollisia kohdatessaan. Saran paluun jälkeen siskosten välille syntyy kitkaa Saran ja Oliverin yhä jatkuvan suhteen vuoksi. He kuitenkin pääsevät asian yli ja tekevät sovinnon. Saran ja Laurelin välinen suhde ei siis välttämättä läpäisisi Bechdelin testiä Oliver-kiistan vuoksi, mutta koska siskosten välinen side on lopulta vahvempi kuin heidän kummankaan rakkaus Oliveriin, voinee hyvällä syyllä sanoa että heidän olemassaolonsa ei pyöri vain miesten ympärillä.
Saran biseksuaalisuus tekee hänestä erikoisen hahmon sarjismaailmassa. Tämän vuoden puolella ainakin kaksi sarjishahmoa on kuitenkin osoittaunut kuuluvan seksuaaliseen vähemmistöön: X-Menin Iceman tuli kaapista ulos kertomalla homoudestaan Anole- nimiselle hahmolle (joka on myös homo). Batwomanistakin tulee uusi leffa, jossa hän on ylpeästi lesbo. Julkinen asia on kuitenkin on linkittämäni jutun mukaan ollut jo vuodesta 2006. Erilaisten seksuaalisuuksien ja tapojen rakastaa esittäminen on edelleen nörttimaailmassa omasta mielestäni vähän lapsenkengissä, ja siksi pidän Saran hahmoa oikein hienona.
Thea Queen
Thea on Oliverin pikkusisko. Tämän katoamisen aikaan Thea oli vasta 12- vuotias, ja Oliverin palattua kuolleista hän on jo 17- vuotias. Thealla on ollut vaikeat viisi vuotta; hänen äitinsä Moira ei ole kyennyt lainkaan puhumaan miehestään ja pojastaan, joten Thea on joutunut jo hyvin nuorena pohtimaan vaikeita asioita yksin. Yksinäisyys kärjistyy ensimmäisen kauden aikana huumeongelmaksi, ja ajettuaan päihteiden vaikutuksen alaisena kolarin Thea joutuu ryhdistäytymään toden teolla. Hänet määrätään yhdyskuntapalveluun Laurelin työpaikalle, jossa hän tekee erilaisia avustajan hommia. Työnsä vuoksi hän joutuu todella astumaan ulos omasta miljonäärikuplastaan; hän tutustuu Roy Harperiin, poikaan joka elää Starling Cityn huonoimmilla seuduilla.
Thea kehittyy sarjan aikana paljon: alussa hän on kapinoiva teini, joka haluaa vain satuttaa äitiään mahdollisimman paljon. Ajan kuluessa hän kuitenkin aikuistuu, ja toisella kaudella hänellä on oma yritys, yökerho nimeltään Verdant. Thea kehittyy myös Oliverin näkökulmasta pikkusiskosta aikuiseksi ihmiseksi, jonka voi ottaa vakavasti. Thea kärsii sarjan aikana useaan otteeseen äitinsä ja veljensä valheista, ja toisen kauden lopussa hän lähteekin oikean isänsä, Malcolm Merlynin, mukana pois Starling Citystä.
Yhteenvetona sanoisin, että Laurel, Sara ja Thea ovat jokainen hahmoja, joita ei määritä sukupuoli vaan enemmänkin persoonallisuus ja teot. Jokainen heistä tekee myös virheitä ja ajan mittaan oppii niistä. Useita vaikeita teemoja, kuten päihderiippuvuutta, vihaa ja kostonhalua käsitellään heidän näkökulmastaan; tällaisten "rumien teemojen" käsittely naisnäkökulmasta on kokemukseni mukaan edelleen melko vähäistä, joten Arrowissa se on enemmän kuin paikallaan.
Itse olen katsonut sarjasta ensimmäiset kaksi kautta. Minua on ilahduttanut monipuoliset naishahmot, jotka eivät ole vain tyttöystäviä tai äitejä, vaan oikeasti juonen kannalta oleellisia tekijöitä. Kirjoitankin tämän tekstini sarjassa esiintyvistä naisista. Tekstini pohjaa katsomiini ensimmäiseen ja toiseen kauteen, eli jos et ole sarjaa katsonut lainkaan ja olet aikeissa kuitenkin katsoa, varoitan tässä vaiheessa, että tekstissäni on spoilereita ekalta ja tokalta kaudelta. Eli tästä eteenpäin on spoilervaara :)
Laurel Lance
Laurel oli tosiaan Oliverin tyttöystävä ennen tämän katoamista viideksi vuodeksi. Oliver petti Laurelia tämän siskon Saran kanssa, ja Laurel sai tietää asiasta vasta kuultuaan/luultuaan molempien kuolleen haaksirikossa. Niiden viiden vuoden aikana, jotka Oliver vietti saarella, Laurel on valmistunut oikiksesta ja on alkanut työskennellä jonkinlaisessa köyhien oikeusaputoimistossa. Oliver saa aloitettuaan kostoretkensä usein Laurelilta tietoja erilaisista varakkaiden ihmisten tekemistä petoksista ja muista rikoksista.
Keskustellessaan Oliverin kanssa ensimmäisiä kertoja tämän paluun jälkeen Laurel toteaa, ettei voinut surra siskonsa ja Oliverin kuolemaa, koska oli niin vihainen näille molemmille, mutta hän ei myöskään voinut vihata kunnolla ollessaan niin surullinen. Kun paljastuu, että Sarakin on elossa, tuo tunteiden ristiriita saa Laurelin alkoholisoitumaan. Hän on erityisen katkera siskolleen siitä, että hänellä meni yli viisi vuotta elämästä ikävöiden siskoaan, joka oli kuitenkin koko ajan ollut elossa.
Laurel on ehkä ammatillisesti hyvin lähellä muita sarjisnaisia; Lois Lane on toimittaja, Rachel Dawes (joka esiintyy ilmeisesti vain Batman-elokuvissa) on myös asianajaja. Kaikki edellä mainitut naiset ovat "maailmanparantajia", he haluavat tuoda julki vääryyksiä ja muuttaa maailmaa. Laurel ei kuitenkaan hyväsydämisyydestään huolimatta ole täydellinen. Alkoholisoiduttuaan ja saatuaan potkut työpaikastaan hän on kateellinen Saralle; huolimatta siitä, että Sara oli "kuollut" yli viiden vuoden ajan, Starling Cityyn palattuaan hän vaikuttaa hyvin terveeltä ja elinvoimaiselta. Laurelista tuntuu, että hän on se, joka kuoli henkisesti noiden viiden vuoden aikana, ei Sara.
Mielestäni juuri Laurelin haavoittuvuus ja epätäydellisyys tekee hänestä syvemmän hahmon kuin mitä naiset ehkä perinteisesti ovat olleet scififantasiasarjis-maailmassa. Hän on kaunis, tunnollinen ja hyvä työssään; "täydellisestä" julkisivustaan huolimatta hän kuitenkin tuntee katkeruutta, kaunaa ja vihaa. Hän on muutakin kuin vain ulkokuorensa.
Sara Lance
Sara näyttäytyy sarjassa hyvin erilaisena kuin siskonsa; hän kapinoi pettämällä siskonsa luottamuksen oltuaan Oliverin kanssa. Useaan otteeseen sarjassa vihjataan myös, että Saralla on ollut hyvin vaikea suhde isäänsä Quentiniin. Sara palaa Starling Cityyn toisen kauden aikana; hänestä on tullut naamioitu kostaja nimeltään Black Canary. Takaumissa joissa kerrotaan Oliverin elämästä Lian Yussa selviää, että Oliver törmäsi Saraan jo saarella. Sara haavoittuu vakavasti, ja heidän tiensä erkanevat. Ra's al Ghulin (Salamurhaajien liigan johtajan) tytär Nyssa pelastaa Saran saarelta ja kuljettaa hänet Salamurhaajien liigan päämajaan. Siellä Sara oppii taistelutaitoja, ja ajan myötä hänen ja Nyssan ja välille kehkeytyy rakkaussuhde, jota Ra's al Ghul ei hyväksy.
Saralla ja Laurelilla on ulkoisista eroistaan huolimatta myös yhteistä. He kumpikin taistelevat vääryyksiä vastaan, hyvin eri tavoilla tosin. Siinä missä Laurel suosii laillisia toimia, Sara koulutettuna taistelijana luottaa voimaan ja väkivaltaan rikollisia kohdatessaan. Saran paluun jälkeen siskosten välille syntyy kitkaa Saran ja Oliverin yhä jatkuvan suhteen vuoksi. He kuitenkin pääsevät asian yli ja tekevät sovinnon. Saran ja Laurelin välinen suhde ei siis välttämättä läpäisisi Bechdelin testiä Oliver-kiistan vuoksi, mutta koska siskosten välinen side on lopulta vahvempi kuin heidän kummankaan rakkaus Oliveriin, voinee hyvällä syyllä sanoa että heidän olemassaolonsa ei pyöri vain miesten ympärillä.
Saran biseksuaalisuus tekee hänestä erikoisen hahmon sarjismaailmassa. Tämän vuoden puolella ainakin kaksi sarjishahmoa on kuitenkin osoittaunut kuuluvan seksuaaliseen vähemmistöön: X-Menin Iceman tuli kaapista ulos kertomalla homoudestaan Anole- nimiselle hahmolle (joka on myös homo). Batwomanistakin tulee uusi leffa, jossa hän on ylpeästi lesbo. Julkinen asia on kuitenkin on linkittämäni jutun mukaan ollut jo vuodesta 2006. Erilaisten seksuaalisuuksien ja tapojen rakastaa esittäminen on edelleen nörttimaailmassa omasta mielestäni vähän lapsenkengissä, ja siksi pidän Saran hahmoa oikein hienona.
Thea Queen
Thea on Oliverin pikkusisko. Tämän katoamisen aikaan Thea oli vasta 12- vuotias, ja Oliverin palattua kuolleista hän on jo 17- vuotias. Thealla on ollut vaikeat viisi vuotta; hänen äitinsä Moira ei ole kyennyt lainkaan puhumaan miehestään ja pojastaan, joten Thea on joutunut jo hyvin nuorena pohtimaan vaikeita asioita yksin. Yksinäisyys kärjistyy ensimmäisen kauden aikana huumeongelmaksi, ja ajettuaan päihteiden vaikutuksen alaisena kolarin Thea joutuu ryhdistäytymään toden teolla. Hänet määrätään yhdyskuntapalveluun Laurelin työpaikalle, jossa hän tekee erilaisia avustajan hommia. Työnsä vuoksi hän joutuu todella astumaan ulos omasta miljonäärikuplastaan; hän tutustuu Roy Harperiin, poikaan joka elää Starling Cityn huonoimmilla seuduilla.
Thea kehittyy sarjan aikana paljon: alussa hän on kapinoiva teini, joka haluaa vain satuttaa äitiään mahdollisimman paljon. Ajan kuluessa hän kuitenkin aikuistuu, ja toisella kaudella hänellä on oma yritys, yökerho nimeltään Verdant. Thea kehittyy myös Oliverin näkökulmasta pikkusiskosta aikuiseksi ihmiseksi, jonka voi ottaa vakavasti. Thea kärsii sarjan aikana useaan otteeseen äitinsä ja veljensä valheista, ja toisen kauden lopussa hän lähteekin oikean isänsä, Malcolm Merlynin, mukana pois Starling Citystä.
Yhteenvetona sanoisin, että Laurel, Sara ja Thea ovat jokainen hahmoja, joita ei määritä sukupuoli vaan enemmänkin persoonallisuus ja teot. Jokainen heistä tekee myös virheitä ja ajan mittaan oppii niistä. Useita vaikeita teemoja, kuten päihderiippuvuutta, vihaa ja kostonhalua käsitellään heidän näkökulmastaan; tällaisten "rumien teemojen" käsittely naisnäkökulmasta on kokemukseni mukaan edelleen melko vähäistä, joten Arrowissa se on enemmän kuin paikallaan.
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Lapsuuden vaikutus nykynörttiyteeni
Monet meistä ovatkin jo kirjoitelleet omasta nörtti-identiteetistään. On ollut mukava lukea muiden pohdintoja aiheesta, ja sen takia ajattelin nyt itse kirjoittaa omasta näkökulmastani. Pitkien mietintöjen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että omassa nörttiydessäni lapsuuden kokemukset ovat olleet hyvin merkittävässä roolissa: sen ajan kiinnostuksen kohteet ovat osittain kulkeutuneet myös nykyhetkeen.
Pokémon!
Minä, kuten varmasti suurin osa meistä muistakin -90-luvulla syntyneistä ihmisistä, olin lapsena hyvin innostunut Pokémonista. Käytin melkoisen paljon aikaa, rahaa ja vaivaa kerätäkseni kortteja ja muuta krääsää. En muista omalta ala-asteluokaltani yhtäkään naperoa, joka ei olisi ollut innostunut korttien keräilyyn ja animen katsomiseen. Koska Pokémon oli silloin todella iso juttu, en katso ainakaan vielä silloin olleeni nörtti, olin vain lapsi joka tykkäsi värikkäistä piirretyistä :D Ehkä se oli lapsena eri asia jo senkin vuoksi, että Pokémonia näytettiin ihan yleisellä tv-kanavalla, nykyään tuntuu että kaikki animeintoilijat joita tunnen, etsivät fanituksen kohteensa ja tietonsa jostain aivan muualta kuin MTV3-kanavalta. Olen Anna Rantasilan sanoin "altistunut anime-estetiikalle" jo lapsesta lähtien, omalla kohdallani se ei vain ole johtanut suurempaan animeharrastukseen. He jotka jatkoivat Pokémonista pidemmälle animen maailmaan joutuivat nähdä paljon vaivaa löytääkseen lisää intoilun aihetta, itse olin liian laiska niin tehdäkseni.
Näin aikuisiällä olen jatkanut Pokémon-krääsän keräämistä, nyt lähinnä pehmolelujen muodossa. Lapsena ilmaisin faniuttani tuottamalla fanitaidetta; muistan yrittääneni oppia piirtämään täydellisen Pikachun, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuollainen fanituksen kohteen omaksi ottaminenhan on kyllä melkoisen nörttimäinen piirre, että ehkä siinä poikkesin muista kaveripiirini Pokémon-faneista olemalla astetta nörtimpi :D
Pokémon!
Minä, kuten varmasti suurin osa meistä muistakin -90-luvulla syntyneistä ihmisistä, olin lapsena hyvin innostunut Pokémonista. Käytin melkoisen paljon aikaa, rahaa ja vaivaa kerätäkseni kortteja ja muuta krääsää. En muista omalta ala-asteluokaltani yhtäkään naperoa, joka ei olisi ollut innostunut korttien keräilyyn ja animen katsomiseen. Koska Pokémon oli silloin todella iso juttu, en katso ainakaan vielä silloin olleeni nörtti, olin vain lapsi joka tykkäsi värikkäistä piirretyistä :D Ehkä se oli lapsena eri asia jo senkin vuoksi, että Pokémonia näytettiin ihan yleisellä tv-kanavalla, nykyään tuntuu että kaikki animeintoilijat joita tunnen, etsivät fanituksen kohteensa ja tietonsa jostain aivan muualta kuin MTV3-kanavalta. Olen Anna Rantasilan sanoin "altistunut anime-estetiikalle" jo lapsesta lähtien, omalla kohdallani se ei vain ole johtanut suurempaan animeharrastukseen. He jotka jatkoivat Pokémonista pidemmälle animen maailmaan joutuivat nähdä paljon vaivaa löytääkseen lisää intoilun aihetta, itse olin liian laiska niin tehdäkseni.
Näin aikuisiällä olen jatkanut Pokémon-krääsän keräämistä, nyt lähinnä pehmolelujen muodossa. Lapsena ilmaisin faniuttani tuottamalla fanitaidetta; muistan yrittääneni oppia piirtämään täydellisen Pikachun, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuollainen fanituksen kohteen omaksi ottaminenhan on kyllä melkoisen nörttimäinen piirre, että ehkä siinä poikkesin muista kaveripiirini Pokémon-faneista olemalla astetta nörtimpi :D
Kuva: Salla Kanta-oksa
Ei vielä ihan niitä sataaviittäkymmentä ole...
Näistä Pokémon-jorinoistani voisin vetää sellaisen johtopäätöksen, että nörttiys vaatii halua ja jaksamista löytää tietoa faniutensa kohteesta. On jaksettava perehtyä kaanoniin, katsottava leffat tai luettava teokset. Omalta kohdaltani en osaa sanoa, että olenko tuon määritelmän mukaan nörtti; tuntuu että kiinnostun aina kaikesta siististä, mutta se jääkin siihen "siistiä"- tasolle, enkä siirry sitten lainkaan asiantuntija-asteelle.
Kauhua jo lapsuudesta alkaen
Nörttiyden maailmassa täytyy olla todellinen asiantuntija uskaltaakseen väittää olevansa sellainen. Aina löytyy joku joka on perehtyneempi ja viisaampi fani, joku joka on lukenut kaikki Batman-sarjikset tai muuta vastaavaa. En siis uskalla väittää olevani asiantuntija mitä tulee suosikkielokuvagenreeni eli kauhuun, mutta voin sanoa harrastuneisuuteni kauhun saralla olevan melko laajaa :)
Muistan lapsuudestani paljon kosketuksia kauhun maailmaan. Mummomme luona oli hyvin vähän mitään katseltavaa, ja yksi niistä harvoista oli Scooby-Doo zombisaarella. Sitä tuli siis katseltua mummolassa hyvin usein, sadepäivinä kun ei aina jaksanut keksiä mitään muuta tekemistä. En tiedä onko Scooby-Doo varsinaisesti kauhua lainkaan, mutta ainakin hyvin kauhistuttava se oli silloin lapsena. Pelkäsin zombeja hyvin kauan, juurikin tuon leffan takia.
Kuva: Salla Kanta-oksa
Jokin kauhun tunteessa kuitenkin kiehtoi, joten genre oli lisäperehtymisen arvoinen. Yllä olevassa kuvassa on Erich Ballingerin Hirviötieto- niminen kirja, josta sisarusteni kanssa ammensimme paljon tietämystä kaikenlaisista hirviö- ja kauhujutuista. Teos on sangen humoristiseen sävyyn kirjoitettu, mutta kyllä sieltäkin pelottavia asioita löytyi, esimerkiksi sivulla 155 ollut kuva zombista oli karmea. Vihdin kunnankirjasto oli tärkeässä asemassa kauhufaniuteni kehittymisessä: sieltä lainasin paljon yllämainitun oppaan kaltaisia teoksia. Goosebumps- kirjasarja oli kovassa huudossa, muutkin kurssilaiset varmaan ovat lukeneet niitä? :D
Ollessani ala-asteikäinen meidän perheellämme ei ollut nettiä käytettävissä, joten kaikki tieto kiinnostuksemme kohteista piti löytää kirjastosta tai lehdistä. Yksi iloisimpia hirviö/kauhumuistojani on se, kun äitimme tilasi meille hirviökansion (esimerkkikuva täällä). Kansioon oli siis tarkoitus kerätä lehtisiä, joissa oli tietoa erilaisista hirviöistä ja "hirviöistä": esimerkiksi Minotauros ja Kraken edustivat myyttisiä hirviöitä, kun taas linkittämässäni kuvassa oleva sihisijätorakka oli enemmänkin hirviönä nähty eläin. Lienee sanomattakin selvää, että jotkut kansion otuksista (esimerkkinä Mantikori) veivät toisinaan yöunet kauhistuttavuutensa vuoksi.
Kuva: Salla Kanta-oksa
Kirjasta löytää hyvin vinkkejä :)
Nykyään olen jo karaistunut kauhun katsoja: on hankala löytää sellaista leffaa, joka oikeasti onnistuisi pelottamaan (Paranormal Activity - Tokyo Night taitaa olla viimeisin). Olen kiinnostunut katsomaan klassikkokauhua (Halloween, The Texas Chainsaw Massacre), mutta myös uudemmat leffat kiinnostavat. Ja toki ikuinen pelkoni zombeja kohtaan on myös jättänyt jälkensä: The Walking Dead on omasta mielestäni paras sarja tällä hetkellä. Kauhun tunne siinä toki syntyy usein melkein kaikesta muusta kuin zombeista.
Yhteenveto
Ehkäpä suurin pointti tässä tekstissäni on ollut se, että lapsuus vaikuttaa paljon nörtti-identiteetin syntymiseen. Myös saatavilla olevat resurssit vaikuttavat: kun olen itse köyhästä perheestä maaseudulta kotoisin, niin kirjasto oli yksi tärkeimpiä paikkoja nörttiyden kehittämiseen.
Toinenkin pointti löytyy: kiinnostukseen suuntaaminen ja vaivannäkö ovat olennaisia nörttiydessä. Lapsena pidin Pokémonista, niinkin paljon että omistan vielä nykyään siihen liittyvää krääsää. Minusta ei silti kasvanut animenörttiä. Sen sijaan kiinnostuin paljon kauhusta, ja monet asiat vaikuttivat siihen, että minun oli suht helppo löytää uusia kiinnostavia juttuja kauhusta (ja samalla uusia pelon aiheita). Goosebumps, hirviökansiot ja -tietokirjat, kauhutarinat ja muut ruokkivat kiinnostustani niin, että pidän itseäni ensisijaisesti kauhunörttinä, jos olen nörtti lainkaan :)
Kommentoikaa! Haluaisin kuulla muidenkin nörttilapsuudenkokemuksista (tai lapsuuden nörttikokemuksista) :D
tiistai 23. helmikuuta 2016
Star Wars, Game of Thrones sekä fanituotanto
Star Wars ja Game of Thrones. Avaruussotaa ja massiivista keskiaikaistyyppistä fantasiaa. Voiko näillä kahdella populaarikulttuurin tuotteella olla mitään yhteistä, kun toisessa taistellaan futuristilla valomiekoilla ja toisessa perinteisillä teräsaseilla? Itse olisin aiemmin saattanut väittää, että ainut yhteinen asia saattaa olla osittain sama fanikunta. Kyseisten fandomien fanituotantoon tutustuttuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että yhteistä löytyy sittenkin, ja ajattelin sitten kirjoitella näistä yhtäläisyyksistä :)
Meemit
Kun kirjoittaa googleen sanat "star wars game of thrones crossover", löytyy monenlaista kiinnostavaa settiä. Olen kiinnittänyt erityisesti huomiota meemeihin, sillä niihin sisältyy mielestäni paljon nörttikulttuurin eri piirteitä: kun esimerkiksi vertaillaan kahta hyvinkin erilaisen tarinan hahmoa, täytyy meemin tajutaakseen olla jollain tasolla perehtynyt kumpaankin fandomiin jutun ymmärtääkseen. Nörttiyteen on useammankin kerran luennoilla todettu hyvin vahvasti kuuluvan me vastaan ne- ajattelu: jos tajuat, mistä näissä meemeissä on kyse, saatat olla osa meitä, mutta jos et, et todellakaan ole yksi meistä. Meemit ovat myös siitä kivoja, että niiden avulla on helppo vertailla asioita, niinkuin näissä esimerkeissäni on tehty. Yhtäläisyydet ja eroavaisuudet saa helposti tuotua julki yhdellä tai kahdella kuvalla ja pienellä tekstinpätkällä.
Kuva 1.
Kuningas Joffrey Baratheonista en ole koskaan kenenkään kuullut sanovan mitään hyvää. Pyydän anteeksi, jos joku kurssilaisista tai luennoitsijoistamme pitää Joffreystä, mutta haluaisin kyllä kuulla perusteluja suopeaan näkemykseen, se on nimittäin niin harvinaista. :D Samoin on Star Warsin esiosissa esiintyneen Jar Jar Binksin laita: kukaan ei pidä hänestä, monet faneista tuntuvat suorastaan vihaavan häntä. Tälläiset näkemykset lienevät osa fanonia, eli fanikunnan yhteisten tulkintojen sumaa. Joffrey on kamala, koska hän on käsittämättömän julma. Jar Jar Binks on ärsyttävä, koska.. Itse asiassa siihen en tiedä syytä, osaisiko joku valaista tätä asiaa? :) Pohdin myös sitä, että mahtaakohan kaikissa fandomeissa olla joku hahmo, josta kukaan ei ainakaan myönnä pitävänsä?
Kuva 2.
Tämä meemi, jossa yllä on prinsessa Leia Star Warsista ja alemmassa kuvassa kuningatar Cersei GoT:istä, on mielestäni enemmän tarinallisuuteen kuin fanoniin liittyvä. Ylempi esimerkki Joffreysta ja Jar Jarista aukeaa katsojalle, mikäli hän on perehtynyt fanien yleisiin tulkintoihin. Leian ja Cersein tapaus on taas suoraan yhteydessä viralliseen tarinaan. Leia suuteli veljeään Lukea ennenkuin tiesi tämän olevan hänen veljensä. Cersei sen sijaan on pettänyt puolisoaan, kuningas Robert Baratheonia, hyvin kauan oman veljensä Jaimen kanssa. Tokihan Cersein on tällöin hankala ymmärtää, miksi oman veljen suutelu on Leiasta edes mainitsemisen arvoinen asia.
Tästä aiheesta löytyy fanien tekemiä meemejä hyvin runsaasti, esimerkiksi tällä sivulla (josta esimerkkinikin ovat) on niitä hyvin paljon, suosittelen perehtymään niihin :)
Fanivideot
Jonkin verran löysin myös Got ja Star Wars- videoita. Esimerkkinä on tämä, jossa The Force Awakensin trailerin äänet on yhdistetty videoon Game of Thronesista. Mielestäni ihan kiva video, jossa on hauskoja oivalluksia, muun muassa Hodorin ja Chewbaccan vertaaminen toisiinsa (kumpikin ovat suurikokoisia hemmoja, jotka eivät ihan osaa puhua ihmisten kielellä). Ehkäpä on myös osa fanonia, että Jon Snowsta on videolla tehty Luke Skywalker (hyviksiä) ja Jaime Lannisterista Kylo Ren (pahiksia). Mielestäni sekä Star Warsissa että Game of Thronesissa esitellään hyvin myös ns. pahisten näkökulmia, mutta silti esimerkiksi juuri tässä videolla tulee esille se fanien keskuudessa yleinen näkökulma, että Starkit ja Jon Snow ovat hyvän ja Lannisterit pahan puolella. Itse ainakin koen asian näin, varmasti myös eriäviä näkökulmia löytyy :)
Tässä oli tämä lyhykäinen pohdintani Star Wars ja Game of Thrones- faniudesta, mielelläni kuulen muiden mielipiteitä tekstistäni ja ihan yleisestikin kaikesta aiheeseen liittyvästä :) Ja pahoittelen mahdollisia virheitä tai virheellisiä väittämiä, tietämykseni näistä kahdesta fandomista ei ole vielä kovinkaan virheetön :D
Kuvalähteet:
Kuvat 1&2:http://io9.gizmodo.com/star-wars-vs-game-of-thrones-is-basically-the-new-best-896332458 23.02.2016
Video: https://www.youtube.com/watch?v=mUqCjeGiNKE 23.02.2016, tekijä Toscano Bricks.
Meemit
Kun kirjoittaa googleen sanat "star wars game of thrones crossover", löytyy monenlaista kiinnostavaa settiä. Olen kiinnittänyt erityisesti huomiota meemeihin, sillä niihin sisältyy mielestäni paljon nörttikulttuurin eri piirteitä: kun esimerkiksi vertaillaan kahta hyvinkin erilaisen tarinan hahmoa, täytyy meemin tajutaakseen olla jollain tasolla perehtynyt kumpaankin fandomiin jutun ymmärtääkseen. Nörttiyteen on useammankin kerran luennoilla todettu hyvin vahvasti kuuluvan me vastaan ne- ajattelu: jos tajuat, mistä näissä meemeissä on kyse, saatat olla osa meitä, mutta jos et, et todellakaan ole yksi meistä. Meemit ovat myös siitä kivoja, että niiden avulla on helppo vertailla asioita, niinkuin näissä esimerkeissäni on tehty. Yhtäläisyydet ja eroavaisuudet saa helposti tuotua julki yhdellä tai kahdella kuvalla ja pienellä tekstinpätkällä.
Kuningas Joffrey Baratheonista en ole koskaan kenenkään kuullut sanovan mitään hyvää. Pyydän anteeksi, jos joku kurssilaisista tai luennoitsijoistamme pitää Joffreystä, mutta haluaisin kyllä kuulla perusteluja suopeaan näkemykseen, se on nimittäin niin harvinaista. :D Samoin on Star Warsin esiosissa esiintyneen Jar Jar Binksin laita: kukaan ei pidä hänestä, monet faneista tuntuvat suorastaan vihaavan häntä. Tälläiset näkemykset lienevät osa fanonia, eli fanikunnan yhteisten tulkintojen sumaa. Joffrey on kamala, koska hän on käsittämättömän julma. Jar Jar Binks on ärsyttävä, koska.. Itse asiassa siihen en tiedä syytä, osaisiko joku valaista tätä asiaa? :) Pohdin myös sitä, että mahtaakohan kaikissa fandomeissa olla joku hahmo, josta kukaan ei ainakaan myönnä pitävänsä?
Tämä meemi, jossa yllä on prinsessa Leia Star Warsista ja alemmassa kuvassa kuningatar Cersei GoT:istä, on mielestäni enemmän tarinallisuuteen kuin fanoniin liittyvä. Ylempi esimerkki Joffreysta ja Jar Jarista aukeaa katsojalle, mikäli hän on perehtynyt fanien yleisiin tulkintoihin. Leian ja Cersein tapaus on taas suoraan yhteydessä viralliseen tarinaan. Leia suuteli veljeään Lukea ennenkuin tiesi tämän olevan hänen veljensä. Cersei sen sijaan on pettänyt puolisoaan, kuningas Robert Baratheonia, hyvin kauan oman veljensä Jaimen kanssa. Tokihan Cersein on tällöin hankala ymmärtää, miksi oman veljen suutelu on Leiasta edes mainitsemisen arvoinen asia.
Tästä aiheesta löytyy fanien tekemiä meemejä hyvin runsaasti, esimerkiksi tällä sivulla (josta esimerkkinikin ovat) on niitä hyvin paljon, suosittelen perehtymään niihin :)
Fanivideot
Jonkin verran löysin myös Got ja Star Wars- videoita. Esimerkkinä on tämä, jossa The Force Awakensin trailerin äänet on yhdistetty videoon Game of Thronesista. Mielestäni ihan kiva video, jossa on hauskoja oivalluksia, muun muassa Hodorin ja Chewbaccan vertaaminen toisiinsa (kumpikin ovat suurikokoisia hemmoja, jotka eivät ihan osaa puhua ihmisten kielellä). Ehkäpä on myös osa fanonia, että Jon Snowsta on videolla tehty Luke Skywalker (hyviksiä) ja Jaime Lannisterista Kylo Ren (pahiksia). Mielestäni sekä Star Warsissa että Game of Thronesissa esitellään hyvin myös ns. pahisten näkökulmia, mutta silti esimerkiksi juuri tässä videolla tulee esille se fanien keskuudessa yleinen näkökulma, että Starkit ja Jon Snow ovat hyvän ja Lannisterit pahan puolella. Itse ainakin koen asian näin, varmasti myös eriäviä näkökulmia löytyy :)
Tässä oli tämä lyhykäinen pohdintani Star Wars ja Game of Thrones- faniudesta, mielelläni kuulen muiden mielipiteitä tekstistäni ja ihan yleisestikin kaikesta aiheeseen liittyvästä :) Ja pahoittelen mahdollisia virheitä tai virheellisiä väittämiä, tietämykseni näistä kahdesta fandomista ei ole vielä kovinkaan virheetön :D
Kuvalähteet:
Kuvat 1&2:http://io9.gizmodo.com/star-wars-vs-game-of-thrones-is-basically-the-new-best-896332458 23.02.2016
Video: https://www.youtube.com/watch?v=mUqCjeGiNKE 23.02.2016, tekijä Toscano Bricks.
torstai 28. tammikuuta 2016
Nörtit hiipivät mainoksiinkin
Hesarin sivuja selailessani huomasin tämän mainostekstin. Siinä Dna:n asiantuntija pohtii muun muassa sitä, kuinka nörttien on yhä enenevissä määrin osattava paitsi tietotekniset asiat myös bisnestoiminta ja -ajattelu. Linkitin tuon tekstin lähinnä harjoitellakseni tätä blogikirjoittamista, mutta herättäähän se myös ajatuksia: missä määrin nörtit ovatkaan valtavirran ulkopuolella, kun tietokoneosaaminen (perinteinen nörttihomma) alkaa olla jo perusvaatimuksena monilla eri aloilla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)