Nörttiys -avoin, mutta rajattu käsite

Tämä kurssi on ollut itselleni ikään kuin eräänlainen valmismatka. Pakettiin on kuulunut kaikki mukavuudet ja opastuksellinen sightseeing, jonka aikana me opiskelijoiksikin kutsutut turistit olemme saaneet tutustua aiheisiin aina science fictionista fanituotantoon. Oivalluksia ja inspiroitumista on ollut havaittavissa, mutta kuten valmismatkalla yleensä, on tämäkin paketti tarjonnut harmittavan kapean näkökulman kohteeseemme eli nörttiyteen. Ongelmana on, että tällä matkalla useat esiin nousseet asiat ovat edustaneet juuri sitä ”tavanomaista” nörttiyttä. Ne eivät ole laajentaneet toivomallani tavalla käsitystäni siitä, millainen on ihminen, joka kutsuu itseään nörtiksi ja millaisia kiinnostuksen kohteita hänellä on. Sen sijaan ajatus siitä, että kirja-ja elokuvapinon taakse peittyvä, ruudusta huumaantunut, tyylitiedoton ihminen on nörtti, on yhä vahvasti pinnalla.

”Nörttiys on avoin ja määrittelemätön käsite.” Lause on eräänlainen mantra, joka on toistunut yhä uudelleen ja uudelleen matkallamme. Se on saanut minut pohtimaan sitä, kuinka avointa nörttiys todellisuudessa on. Nörttiyden sanotaan olevan jonkin asian intohimoista harrastamista, johon kulutetaan paljon aikaa ja vaivaa. Tämä laaja määritelmä herättää ihmetyksen aihetta, sillä tyypillisesti nörttiys on mielletty pääasiassa sarjakuva-, videopeli- ja elokuvaharrastajan etuoikeudeksi. Herää kysymys: miksi ei voisi olla olemassa kosmetiikka-, urheilu-, muoti- tai puutarhanörttejä? Miksi nörtin määritelmää ei voida liittää jokaiseen ihmisolentoon, sillä tuskin on olemassa ihmistä, jolla ei olisi intohimoa? On myös mielenkiintoista, että nörttiyteen ei ole yleensä yhdistetty sanaa hyödyllisyys. Urheilua, muotia tai puutarhanhoitoa pidetään yleisesti hyödyllisempänä harrastuksena kuin sarjakuvien tai videopelien pelausta. Tämä selittyy osittain sillä, että esim. liikunnalla on tutkittu olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia, mikä nostaa sen arvoa ja näin myös hyödyllisyyttä ihmisten silmissä. Tosin on huomion arvoista, että nörttiyteen tavallisesti liitetyt harrasteet, kuten videopelien pelaus ja tietotekninen osaaminen voidaan nähdä erittäin hyödyllisiksi harrastuksiksi tämän päivän globalisoituvassa ja teknologialla pyörivässä yhteiskunnassa.  

Tuhansia katsottuja otteluita, postimerkkejä, läjäpäin uutta mullistavaa kosmetiikkaa, lanseeraustilaisuuksia, jääkiekkomailoja, posliininukkeja ja musiikkilehtien vuosikertoja. Sitä kaikkea ja vielä paljon enemmän on jonkin asian intohimoinen harrastaminen ja keräileminen. Intohimon ja keräilyn kohteita on lukematon määrä, joten on hieman omituista, että esim. sarjakuvien, videopelien tai tv-sarjojen harrastaminen liitetään nörttiyteen huomattavasti oikeutetummin ja useammin kuin muotilehtien keräily tai urheilun harrastaminen. Onkin kiinnostavaa miettiä, millä tavalla ihminen, joka nauttii siitä, kun saa katsoa tallentamiaan urheilulähetyksiä nauhalta eroaa ihmisestä, joka omistaa kaikki Supernaturalin dvd-boksit ja osallistuu internetin maailmassa keskusteluun tai luo omaa fanifiktiota. Vastaus on yleensä seuraava: toinen on urheiluhullu ja toinen nörtti.  Mutta kysymys kuuluukin miksi näitä kahta pitäisi oikeastaan erotella?

Yksi selitys voisi olla ajatus, joka tuli esiin jo ensimmäisellä luennnolla: nörttiys liittyy identiteettiin ja yhteisöllisyyteen. Ihmisellä on suorastaan pakonomainen tarve kuulua osaksi jotakin ryhmää ja määritellä itsensä. Olisi mahdollisesti pitkästyttävää, jos kaikki kutsuisivat itseään samalla ilmaisulla ja näin sen merkitys saattaisi hävitä vähitellen. Toisaalta herää myös ajatus siitä, että muodin, kosmetiikan tai urheilun harrastaminen kuuluu liiaksi valtavirtaan ja on siksi turhan ”persoonatonta” täyttääkseen nörttiyden ääneen lausumattomat kriteerit.  Toisin sanoen ei ole tarpeeksi nörttimäistä kerätä satoja pakkauksia kosmetiikkaa tai osallistua uuden hajuvesimerkin lanseeraustilaisuuteen tavatakseen merkin keulahahmon. Aivan eri asia sen sijaan olisi matkustaa toiseen maahan sarjakuvapiirtäjän signeeraustilaisuuteen, sillä se on nörttiyttä aidoimmillaan. Näiden kahden intohimon toteuttajan välillä on suuri ero. Vai onko?

Nörttejä on tyypillisesti pidetty erilaisina oman tiensä kulkijoina, joten voidaanko nähdä todennäköisenä, että nämä sarjakuvista, elokuvista, video-ja roolipeleistä hullaantuneet sielut ovat osittain itse esteenä nörttiyden käsitteen laajentumiselle? Mielestäni kyllä ja ei. On selvää, että suurin osa nörteistä toivoo, että nörttipiirit saisivat lisää jäseniä ja nörttikenttä laajentuisi uusilla asioilla, sillä se lisäisi mm. erilaisten tapahtumien, oheistuotteiden ja internetsivustojen määrää. Tämä tarkoittaisi sitä, että nörttiys muuttuisi vihdoin omituisesta asiasta mielenkiintoiseksi. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, sillä näen, että osa nörteistä on edelleen liian tiukasti kiinni vanhassa nörtin määritelmässä ja ihannoi sitä. Nämä vanhan polven nörtit saattavat olla salaa jopa peloissaan siitä, että nörttiyden kerrotaan kasvattavan suosiotaan suorastaan räjähdysmäisesti nykypäivänä.  Se nimittäin voi tarkoittaa sitä, että nörttiydestä tulee liian monen oikeus ja vuosikymmeniä säilynyt käsitys nörttiydestä saattaa vähitellen muuttua.  

Ennakkoluulot uudenlaisia nörttejä kohtaan synnyttävät kilpailua ja luokittelua nörttien maailmassa. On tavallista, että uusia nörttejä laitettaan paremmuusjärjestykseen sen mukaan, kuka esimerkiksi on lukenut arvostetuimpia kirjoja tai pukeutunut persoonallisimpaan asuun. Ei siis toisaalta ole ihme, että nörtiksi ei lueta tällä hetkellä esim. muotiharrastajia jos tyypillisemmillä harrastajillakin saattaa ilmetä ongelmia päästä osaksi nörttiyhteisöä. Tästä luokittelusta hyvä esimerkki ovat mediassakin esillä olleet nörttitytöt, jotka joutuvat yhä tekemään suuresti töitä saavuttaakseen kunnioitusta nörttipiireissä.

Mikäli nörttiydestä joskus tulevaisuudessa muodostuu niin avointa kuin väitetään, tulee siitä osa massakulttuuria ja se ei ole enää yhteydessä esim. ulkonäköön, it-taitoihin tai sosiaaliseen asemaan. Suuntaus uudenlaisesta nörttiydestä on jo havaittavissa esim. elokuvissa, joissa ei ole enää ollenkaan epätavallista, että silmälasipäisen ja sosiaalisesti avuttoman nörttipojan tilalla on koulun urheilusankari, joka omaa loistavat hakkerointi-taidot. Yhä tavallisempaa on myös se, että tämä silmälasipäinen nörttipoika on oikea tyttöjen päiväuni. Tämä uudenlainen nörttiys saattaa tulevaisuudessa olla kaikkialla, sillä en usko, että on olemassa ihmistä, jolla ei olisi intohimoa, jota hän pyrkii toteuttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Intohimoja vain on yhtä monta erilaista kuin ihmisiäkin. Kuka tahansa voi siis olla nörtti ja se saattaa pian olla yhtä tavallista kuin pukeutuminen talvella talvitakkiin. Kaikki riiippuu vain yhdestä kysymyksestä: ovatko nörtit ja yhteiskunta valmiita siihen?

Kuva: https://pixabay.com/static/uploads/photo/2013/07/12/14/43/gym-148632_960_720.png, vapaa muokkaamiseen ja käyttöön.