Seksismi digitaalisissa peleissä

Suurin osa pelijournalismista ja pelikulttuurista tapahtuu verkossa. Twitch, youtube, yleiset- ja pelien omat keskustelupalstat ovat hyviä lähteitä etsiä meneillään olevaa keskustelua. Muun muassa Youtubesta löytyy paljon peleihin liittyviä videoita.

Anita Sarkeesiania ei voi ohittaa puhuttaessa feminismistä tai seksismistä peleissä. Sarkeesian nostaa tutkimuksessaan esille tärkeitä asioita ja teemoja. Hukkuvatko ne kuitenkin tutkimuksen riittämättömään haastamiseen ja yksipuolisen tarkastelun alle? Onko tutkimukselle haitallista jos lähtee tutkimaan omaten jo tietyn agendan keskittyen yksityiskohtiin sen sijaan että pyrkii hahmottamaan samalla kokonaisuutta?

Seksismi näkyy peleissä. Kohdistuuko se suurimmalta osaltaan naisiin? Mielestäni ei vaan se kohdistuu kaikkiin. Anita Sarkeesian videossaan Damsel in Distress 3 nostaa esille pelin Spelunky. 2012 tehdyssä remake-pelissä peliin tuli pelastusvaihtoehtoihin naisen lisäksi koira ja mies. Sarkeesian ohittaa miehen seksistisen esitystavan ilmoittaen, ettei se edusta negatiivista yhteiskunnallista stereotypiaa. Mieheen ja miehisyyteen liittyy kuitenkin yhteiskunnallinen paine olla vahva. Pelissä feminiinisesti esitetty mies toimii hyvin esimerkiksi homon yhtenä stereotypiana. Miehen ulkonäkö on myös tyypitelty siinä missä pelattavan naisen. Hahmoista on tehty seksikkäitä. Seksi myy. Se näkyy myös muualla ympärillämme, eikä kohdistu pelkästään toiseen sukupuoleen. Siinä missä Spelunky tässä kohtaa esineellistää naista, tapahtuu se myös miehelle. Anita mainitsee naisen vertaamisen koiraan, yhtälailla se tapahtuu miehelle. Pelastettavien ja pelattavien hahmojen kohdalla on mielestäni pyritty huomioimaan useampi pelaajaryhmä koska kaikki eivät samaistu ihmiseen. Joissain lemmikkiin/eläimeen kohdistuva vaara herättää suurempia tunteita kuin ihmiseen.

Sarkeesianin tapa asettaa kaikki miehiltä apua tarvitsevat naishahmot ”Damsel in Distress” kategoriaan on mielestäni myös ongelmallinen. Hän jättää pohtimatta mikä erottaa tilanteen ihmisen halusta auttaa pulaan joutunutta sukupuoliroolia huomioimatta. Eikö joissain tapauksista pyritä ennemmin herättämään pelaajissa empatiaa sen sijaan että korostetaan pelastettavan olevan nainen?

Kun pohditaan pelien seksismiä, mielestäni olisi hyvä tarkastella myös valmistusmaata ja siellä vallallaan olevia sukupuolikäsityksiä. Esimerkkinä Japanissa ja Aasiassa, joissa monet pelit kuten Super Mario on luotu, naisen asema ei ole vielä samanlainen, kuin mitä se on länsimaissa.

Zeldaa Legend Of Zeldasta ja Peachia Super Mariosta Sarkeesian kuvaa avuttomiksi ja voimattomiksi naishahmoiksi, mutta heidän asemansa tunnutaan sivuuttavan. Prinsessat eivät ole pelkästään avuttomia naisia vaan valtakunnan hallitsijoita ja heidät pelastamalla pelaaja pelastaa koko valtakunnan suuremmalta pahalta. Pelastamalla prinsessat pelaaja myös palauttaa heille valta-asemansa takaisin.

Miesfantasia nostetaan myös esille moneen otteeseen, myös Super Marion ja Legend of Zeldan kohdalla. Vaikka se osittain on totta, kyseenalaistavat monet kritisoijat noin. 5 sekunnin kidnappauspätkän osuuden muuhun pelaamiseen. Voidaan pohtia pelataanko peliä voimafantasian tuoman ilon takia vai onko se yksinkertaisesti pelimekaniikaltaan, kentiltään ja pelattavuudeltaan mukava pelata.

Anita Sarkeesian käyttää mm. Tomb Rideria (1996, 2003, 2008) esimerkkinä naisen esineellistämisestä. Puheeksi nousee esimerkiksi hänen takapuolensa jonka pelaaja näkee koko ajan keskellä ruutua. Tässä kohtaa olisi voinut myös pohtia ajalle tyypillistä kuvakulmaa, 3D oli erittäin uusi juttu ja verrata esimerkiksi Crash Bandicoot- pelisarjaan. Hän on koittanut saada Batman: Arkham City (2011) pelissä samanlaista kuvaa Batmanista siinä onnistumatta. Eteenpäin pelatessa tämä on kuitenkin erittäin mahdollista (monilla asuilla).

Mitä haluan tällä kirjoituksella sanoa? Seksismi, stereotypiat ja esineellistäminen eivät ole ongelma pelkästään naishahmoissa. Kun pohditaan näitä asioita missä tahansa muodossa ja ongelmaksi koetaan sukupuoli ja siihen liitettävät stereotypiat olisi sitä mielestäni hyvä pohtia asiaa kummaltakin kannalta. Jos stereotyypeistä halutaan eroon, täytyy sen lähteä kummankin sukupuolen stereotyyppien hajottamisesta koska kumpaankin liittyy jotain negatiivista. Tarkoitukseni on Anitan tutkimukseen viittamalla herättää keskustelua aiheesta josta ei puhuta paljoa. Teksti ei kuitenkaan pituudeltaan riitä asian purkamiseen, eikä ole tarpeeksi kattava. Se missä Anita Sarkeesian on onnistunut erinomaisesti on ollut keskustelun herättäminen pelaajayhteisössä, puolesta tai vastaan. Alla linkkejä.

Lähteitä:

Anita Sarkeesian, Damsel in distress 3: https://www.youtube.com/watch?v=LjImnqH_KwM

Anita Sarkeesian, Strategic Butt Coverings: https://www.youtube.com/watch?v=ujTufg1GvR4

Phil Mason/Thunderf00t, Batman kritiikki, (4.49 – 6.50): https://www.youtube.com/watch?v=TbpCKC5dCPo

Muita aiheeseen liittyviä linkkejä:

Feminist Frequency: http://feministfrequency.com/

Damsel in Distress, Critical context: https://www.youtube.com/watch?v=JGFWQEQUT5g