Linkin videossa esitetään kahta eri tyyppistä “Gamer Girl”-tyttöä;
- Super söpö tyttö, joka pelaa poikaystävänsä kanssa pelejä “ei niin tosissaan” ja kutsuu itseään Gamer Girl-nimityksellä ihan vain sen takia, että pelaa edes jotain pelejä ja samalla melkein pitää tätä coolina juttuna, mutta ei vaikuta perinteiseltä “nörtiltä”.
- Hieman agressiivinen ja hyökkäävä tyttö, joka pelaa (ei pidä itseään Gamer Girlinä, koska mitä se edes tarkoittaa?). Videossa tyttö käyttää paljon peliin liittyviä termejä ja ottaa pelaamisen tosissaan. Pelinä on Call of Duty?
En tiedä, onko video tehty läpällä vai ei, mutta se voisi olla tehty tosissaan. Mielestäni video näyttää juuri 1) Odotukset (söpö gamer girl) sekä 2) Todellisuuden (todellinen Gamer Girl, joka ei halua itseään pidettävän gamer girlinä), kuten videon nimestäkin voisi päätellä. Ensimmäinen tyttö (millainen tyttöpelaajan oletetaan olevan) on perus stereotypia tytöstä, kun miettii tyttöjä ja pelaamista (usein ehkä jopa miesten näkökulmasta). Tyttö, joka käyttää pokemon pallo-tissiliivejä ja saa kaikki miehet kuolaamaan? Tyttö #2 (Reality Girl) on taas melkein ääripää tästä ensimmäisestä. Tyttö, joka pelaa "tosissaan" muitakin kuin tytöille markkinoituja pelejä ja osaa pitää pintansa aiheesta keskusteltaessa. En kuitenkaan kykene samaistumaan kumpaankaan näistä esimerkeistä.
Pohdiskelin videota katsellessani, mitä pelejä OIKEAN JA AIDON pelitytön pitäisi pelata, tai mitkä pelit ovat ns. uskottavia ja semmoisia, joista puhuttaessa tyttö ei joudu naurunalaiseksi? Koska pakko myöntää, mutta usein on kuullut ihan in real life kommentteja siitä, miten jokin peli “ei ole oikea peli” tai se on “tyttöjen peli”. Pitäisikö tyttöjen pelata “poikien pelejä” ollakseen uskottavia pelaajia? Onko tyttöjen vaikeaa edes aloittaa pelaamaan muita kuin “tytöille tarkoitettuja pelejä”?
Luulisin, että pyrkimys nykypäivänä on varmasti minimoida seksistisyys pelialalla, tai niin ainakin väitetään. Mielestäni tämä ei kyllä pidä paikkaansa usein. Esimerkiksi Gameboy-konsoli lähti markkinoilta ja tilalle tuli Nintendo DS, koska nimi oli huomattavasti neutraalimpi, kun sana "poika" poistettiin konsolin nimestä. Tästä voisi päätellä, että myös peleistä pyrittäisiin tekemään sukupuolineutraaleja. Silti vielä nykypäivänäkin pelimaailmassa voi nähdä paljonkin sukupuolittuneisuutta. Tytöille suunnatut pelit näyttävät enemmän tytöille suunnatuilta peleiltä kuin poikien pelit, jotka ovat suunnattu pojille. Pelivalikoimasta monesti spottaa ne pelit, joita selkeästi markkinoidaan naispuolisille pelaajille. Esim. moni tytöille suunnatuista peleistä (ennen ja vielä nykyäänkin) sisältää sanan “girl” ja väritys pelikansissa on usein tyttömäisen vaaleanpunainen tai vastaava. Usein juuri pelin ulkoasu (pelikannet tms.) kertoo ja viestii, kenelle peli on suunnattu.
Linkkejä tytöille suunnattuihin peleihin:
Linkkejä tytöille suunnattuihin peleihin:
http://img2.game-oldies.com/sites/default/files/packshots/nintendo-game-boy/barbie-game-girl-usa-europe.png
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/29/73/4a/29734a344473e4eee627447003ea98ab.jpg
http://images.getprice.com.au/products/BimgCharm%20Girls%20Club%20My%20Perfect%20Prom%20Nintendo%20DS.jpg
Monet tämmöisistä tyttöjen peleistä käsittelevät juuri kauneudenhoitoa sekä stereotypista naiseutta eri muodoissa. Pelit antavat mielestäni kuvan ensinnäkin siitä, että meidän naisten tulisi pitää huolta kauneudestamme koko ajan, ostella vaatteita/sovittaa niitä, tehdä ruokaa tai vastata hoivatyöstä kotona tai muualla. Linkittämäni pelit on suunnattu ehkä pienemmille tyttölapsille/ nuorille tytöille enemmän kuin vanhemmille naispuolisille pelaajille, mutta ne ovat sitäkin enemmän "suuntaa antavia" pelejä nuorille tytöille. Niistä saa aika helposti kuvan, että tämmöisiä pelejä meidän tyttöjen tulisi pelata ja tämmöisiin asioihin meidän tulisi keskittyä, ehkä myös oikeassa elämässä.
Kun itse olin nuori, niin en muista pelihyllyillä olleen juuri lainkaan näitä tytöille suunnattuja pelejä, ainakaan samoja asioita painottavia pelejä. Omistin lapsena yhden Barbie race and ride (1999)-ratsastus-pelin (koska pidin hevosista paljon) sekä UmJammer Lammyn (1999), joka oli musiikkia ja rytmiä painottava peli. UmJammer Lammyn mielsin aina tyttöjen peliksi, lähinnä koska veljeni ei sitä lainkaan pelannut, mutta nyt peliä pohtiessani toteaen sen olevan aika sukupuolineutraali. Molemmat peleistä olivat PS1:lle. Pidin Barbie-pelistä kovasti ollessani 7-vuotias, UmJammer Lammy-pelistä en pitänyt lainkaan. Siirryin melko pian pelaamaan haastavampia pelejä, joista minulla on paljon rakkaampia muistoja (CTR, Spyro, Klonoa jne.).
Vaikka Barbie- sekä UmJammer Lammy-pelit olivat minulle niitä nuoruusajan "tyttöjen pelejä", en huomaa kummassakaan pelissä samanlaista sukupuolittuneisuutta kuin nykyajan peleissä.
Pohdin myös juuri tytöille suunnattuja odotuksia pelimaailmassa. Tyttöjen pelitaitoja ei usein arvosteta tai niitä pidetään väistämättäkin huonompina kuin poikien taitoja. Juuri Nörttikulttuuri-seminaarissa 3.3. Usva Friman piti esitelmän WoW-aiheesta liittyen naisiin: ”Ai sä pelaat WoWia? Ooksä ihan varma, tiäksä mikä WoWi on?”: Pelikulttuurinen osallisuus suomalaisten pelaajanaisten kertomuksissa. Siinä kävi juuri ilmi, että naisia usein mollataan pelaajina ja vielä todella erilaisin keinoin. Miespelaajien mollaamisesta ei juuri puhuttu, joten siitä aiheesta en osaa sanoa mitään.
Pohdin juuri tämän esitelmän pohjalta sekä tähän aiheeseen liittyen sitä, että ajaako mollaaminen ja negatiivinen kritisointi naiset pois pelimaailmasta? Mollaaminen voi myös usein liittyä siihen, että naisille sanotaan esim. "PELAA NIITÄ OIKEITA PELEJÄ" tai aivan vastakkaisesti "PELAA SINÄ VAAN NIITÄ TYTTÖJEN PELEJÄ". Molempia olen joskus kuullut sanottavan (harvoin kylläkin), mutta tuntuu, että vaikka naisia yritetään eri keinoin saada pelimaailmaan mukaan, niin samalla heitä yritetään kuitenkin ajaa pois sieltä eri tahojen toimesta. Tuntuu erittäin ristiriitaiselta.
Itse olen huomattavasti parempi pelaaja kuin monet miespuoliset ystäväni (oma mielipiteeni, mutta myös fakta), koska pelaan melkein päivittäin eri genren pelejä. Mutta osaan pitää puoleni myös peleistä käytävissä keskusteluissa. Ystäväpiirissäni ei muutenkaan mollata naispelaajien taitoja näin yleisellä tasolla, joten omat kokemukseni siitä, että naisia pidettäisiin huonompina pelaajina, ovat vähäisiä. Kai kyse on siis myös siitä, kenen kanssa kannattaa puhua pelaamisesta, tai ylipäätään pelata, ja kenen ei.
Kuinka pelimaailmaa voisi neutraloida siten, että saataisiin siitä vielä tasa-arvoisempi paikka molemmille sukupuolille?
1 kommentti:
Minäkin olen huomannut nörttikulttuuri-kurssin myötä pohtineeni pelimaailmaa ja sen sukupuolittuneisuutta, vaikka en voi pienimmissäkään määrin itse identifioitua pelaajaksi. Pelit todella tehdään ja markkinoidaan ensisijaisesti miessukupuolelle ja niiden katsotaan myös olevan ennen kaikkea "miesten juttu" samalla tavalla kuin kosmetiikka kuuluu naisille. Onkin kiinnostava vertailla, kuinka pelimaailmassa naisille suunnatut pelit täytyy esimerkiksi pehmeiden ja lämpimien värien avulla erottaa "tavallisista" peleistä, kun taas vastaavasti kosmetiikka ja hygieniatuotteet vaativat kylkeensä suuren "FOR MEN" -leiman aina suihkusaippuasta hammastahnaan. Pelimaailma on siis vain yksi pieni murunen koko sukupuolittuneessa maailmassa: on tyttöjen värit ja poikien värit, tyttöjen vaatteet ja poikien vaatteet. On pelit, leikit, harrastukset ja ammatit - kaikessa enemmän tai vähemmän leimallisesti omansa molemmille sukupuolille.
Feminististen teorioiden mukaan sukupuoi voidaan tunnetusti jakaa biologiseen (sex) ja sosiaaliseen (gender) puoleen, ja sukupuoli rankentuu performatiivisesti toistamalla yhteiskunnan odotusten ja normien mukaisia tekoja ja eleitä. Pojille ja miehille ei siis ole mitenkään sisäsyntyistä kiinnostua tyttöjä ja naisia enemmän peleistä, vaan yhteiskunnan odotukset ohjaavat pojat pelien ääreen. Pojille todennäköisesti esimerkiksi ostetaan lahjaksi enemmän pelejä kuin tytöille, ja usein myös perheiden mahdolliset pelikonsolit on sijoitettu kodissa poikien huoneisiin. Esimerkiksi itselleni lankesi pienenä tyttönä aina vain katselijan rooli, kun seurasin sivusta isoveljeni pelaamista - perheen yhteinen tietokone oli tietenkin hänen huoneessaan.
Toisaalta myös akateeminen tutkimus ja vallitseva keskustelu sukupuolittuneesta (peli)maailmasta pitävät yllä tätä jakoa, kuten Adrienne Shawn huomauttaa artikkelissaan "What Is Video Game Culture? Cultural Studies and Game Studies" (mt. 409). Vaikka sukupuolittuneen maailman ongelmakohdat on siis syytä tehdä näkyviksi, on syytä myös pohtia, pidetäänkö tätä erottelua näin samalla myös yllä kuin huomaamatta.
Lähetä kommentti