Periferian nörtit

Elääkö nörttejä kaikkialla Suomessa, vai rajoittuuko levinneisyysalue etelän kasvukeskusten tuntumaan? Selviääkö nörtti satojen kilometrien päässä lähimmästä roolipelejä myyvästä liikkeestä? Voiko nörttiys ilmetä lähes eristyksessä varsinaisesta fandomista?

Pohdin tässä tekstissä nörttiyden ilmenemistä ruraalisessa, perifeerisessä ympäristössä. Pohjaan ajatukseni lähinnä omiin subjektiivisiin kokemuksiini. Olen lähtöisin vaatimattomasta muutaman tuhannen asukkaan pohjoissuomalaisesta kunnasta, ja koen tämän tekijän vaikuttavan aivan keskeisenä asiana omaan epämääräiseen nörtti-identiteettiini.

Väitän ja oletan, että myös reuna-alueilla esiintyy nörttiyttä ja nörttejä. Tällä nörttiydellä ja sitä edustavilla henkilöillä on kuitenkin tiettyjä erityispiirteitä. Niinpä kutsun sitä tässä tekstissä perifeeriseksi nörttiydeksi. Erotan sen nörttiyden ”valtavirrasta” (mikäli alkuperältään marginaaliselle ilmiölle nyt on mielekästä määritellä valtavirtaa), jota kutsun urbaaniksi nörttiydeksi.

Mikä sitten on tyypillistä pikkukuntien ja maaseudun nörttiydelle? Keskeinen tekijä on ainakin se, että syrjäseuduilla nörttejä on hyvin vähän. Niinpä yksittäisen nörtin kohtaamiset oman fandominsa edustajien kanssa ovat suhteellisen harvassa, tai ainakin alueella vaikuttavien nörttien sosiaalinen piiri on hyvin rajattu. Marginaalisten lajien kuten vaikkapa pöytäroolipelien harrastajamäärät ovat väistämättä ruraalissa ympäristössä hyvin vähäisiä. Perifeeriset nörtit usein muodostavat pieniä muutaman nörtin piirejä, joissa voivat toteuttaa nörttiyttään. Vaihtoehtoisesti periferian nörtti voi myös elää kokonaan vailla kasvokkaisia kontakteja muihin fandominsa edustajiin.

Nykyaikana reuna-alueen nörtti kykenee kuitenkin linkittymään osaksi kansallista ja kansainvälistä nörttiyhteisöä myös syrjäseudulta käsin. Internet on mahdollistanut sen, että missä tahansa paikassa  asuva henkilö voi osallistua minkä tahansa fandomin sisällä käytäviin keskusteluihin. Nörttiyden performatiivisia puolia perifeerinen nörtti toteuttaa usein innokkaasti fanifiktiota ja fanitaidetta tuottamalla. Väitän, että internetin vaikutus perifeeriselle nörttiydelle on elintärkeä. Ilman verkon foorumeita ruraalien alueiden nörtit eivät saisi riittävästi vahvistusta omalle nörttiydelleen. Pelkkä fantasiakirjojen lukeminen tai tietokoneella pelaaminen ei luo ihmiselle kokemusta omasta nörttiydestä, vaan siihen vaaditaan yhteys muiden nörttien muodostamaan suurempaan sosiaaliseen järjestelmään.

Ehkä tästä johtuen perifeerinen nörtti kokee kaikesta huolimatta ihailua urbaania nörttiyttä kohtaan. Hän saattaa tuntea jopa riittämättömyyttä pohtiessaan omaa nörtti-identiteettiään, sillä häneltä puuttuu mahdollisuuksia joihinkin nörttiyden performatiivisiin toteuttamismuotoihin. Perifeerinen nörtti haluaisi osallistua coneihin ja muihin alan tapahtumiin tai olla mukana jossakin oman fandominsa järjestäytyneessä toiminnassa. Valitettavasti hänen elinpiirinsä ei tarjoa siihen mahdollisuuksia, tai ainakin hän helposti kokee näin olevan. Käydessään isommissa kaupungeissa periferian nörtti haluaa kyllä käydä alan liikkeissä, mutta yleensä hän kokee siellä itsensä jossain määrin ulkopuoliseksi.

Toisaalta silloin, kun perifeerinen nörtti ei vertaa itseään mielikuviinsa urbaanista nörttiydestä, hänen nörtti-identiteettinsä voi olla hyvinkin vahva. Maaseutuympäristössä nörttimäiset harrastukset ovat vielä marginaalisempia kuin muualla, joten jo muutama nörttikulttuuriin sitova kiinnostuksenkohde riittää erottamaan henkilön valtavirrasta. Tähän liittyy osaltaan myös se, että kulttuuriset ilmiöt tulevat aina perifeeriseen ympäristöön pienellä viiveellä. Niinpä nörttiharrastusten valtavirtaistuminen ja suoranainen trendikkyys ei ole läheskään yhtä pitkällä esimerkiksi Kainuun ja Lapin maakunnissa, kuin mitä se on etelän kasvukeskuksissa. Ehkä onkin niin, että perinteinen marginaalinen nörttiys tulee säilymään syrjäseuduilla vielä silloin, kun se muualla on jo vahvasti valtavirtaistunut?

Mutta vaikka perifeerinen nörttiys voi omassa ympäristössään olla identiteetiltään vahvaa, se voi yhtä hyvin olla identiteetiltään hyvin epämääräistä. Koska ruraalissa ympäristössä ja sen sosiaalisissa piireissä nörttiys on edelleen marginaalissa, ja mahdollisuudet sen harjoittamiseen rajalliset, joutuu perifeerinen nörtti mahdollisesti laajentamaan elämänsisältöään keskimääräistä enemmän epänörttimäisten aktiviteettien pariin. Periferioissa elääkin selkeästi nörttien henkilöiden lisäksi jonkinlaisia puolinörttejä. Heidän ystäväpiireihinsä kuuluu nörttejä, ja heillä on joitakin nörttiharrastuksia, mutta heidän nörtti-identiteettinsä on epämääräinen ja heidän merkittävimmät elämänsisältönsä tulevat ei-nörteiltä aloilta. Näiden perifeerisen nörttiyden rajatapausten yhteydet internetin faniyhteisöihin ovat myös vähäisempiä, kuin nörtti-identiteetiltään vahvempien yksilöiden. (Tässä yhteydessä on todettava, että näitä semi-nörttejä löytyy varmasti myös urbaanin nörttiyden piiristä. Itse asiassa heidän määränsä on epäilemättä nörttikulttuurin valtavirtaistuessa kasvussa kaikkialla.)

Kaiken kaikkiaan syrjäisten alueiden nörttiydestä on todettava, että se on mielenkiintoinen aihealue, jonka sopisi saada osakseen syvempää tutkimusta. Toivottavasti kirjoitukseni herättää ajatuksia ja mahdollisesti myös keskustelua ja vastaväitteitä. Tässä suppeassa ja subjektiivisessa katsauksessa jää myös paljon olennaisia näkökantoja kokonaan käsittelemättä. Esimerkiksi perifeeristä nörttiyttä synnyttävät tekijät ovat minulle hyvin epäselviä. Kuinka on mahdollista, että alueilla, joissa on luontaisia edellytyksiä lähinnä hirvenmetsästykselle, kasvaa vuodesta toiseen myös harvalukuisia mutta sitäkin sitkeämpiä nörttisukupolvia?