maanantai 14. maaliskuuta 2016

Yaa-yaah tyehtgeethin!

Tai englanniksi: Greetings stranger! Aloin kutsumaan itseäni nörtiksi ammattikoulussa, kun tajusin käyväni keskustelua ystäväni kanssa ewokiksi. Silloin se kolahti ja planeetat olivat jälleen linjassa. Kurssin aikana pohdin paljon sitä miksi olen tai olenko ollenkaan nörtti. Pohdin myös paljon sitä mitä nörttiys minulle tarkoittaa.

Miksi olen nörtti enkä "vain" fani? Minulle nörttinä oleminen tarkoittaa elämäntapaa. Se on osa elämääni ilman että välttämättä fanitan kaikkia asioita joita se pitää sisällään. Keskustelu ystäväpiirissäni on arkipäiväistä: mitä on pelannut viimeaikoina, mitä siitä on ollut mieltä, tubettajien tekemät videot tai ajankohtainen aihe/ilmiö. Keskusteluun ei läheskään aina liity hirvittävää hypeä vaan se tapahtuu aivan samalla tavalla kuin puhuisimme ruuasta. Toiset haaveilevat millainen unelmien auto voisi olla, toiset pohtivat paljon sitä millainen unelmien pöytäkone olisi ja millaisia osia siihen mahdollisesti haluaisi. Kummatkin yhtälailla käyttöesineitä ja haaveilijalleen mahdollisesti arkipäiväisiä.

Fanius särähtää korvaani monissa tapauksissa ohimenevänä kautena. Tämä johtuu luultavasti siitä että sanan fani olen aina mieltänyt vahvasti liittyvän musiikkiin. Kurssi kuitenkin sai minut ymmärtämään sanaa paljon monipuolisemmin. Mietin kurssin aikana voitaisiinko nörttiyttä jopa kuvata erittäin omistautuneeksi faniudeksi tai "äärifaniudeksi? Kun katsoo esimerkiksi Big Bang Theoryn esiin tuomia stereotypioita hahmojen omistautuneisuus fanittamiaan kohteita kohtaan paistaa läpi koko ajan. Myös arkipäiväisyys tulee hyvin esille sarjassa.

Sukupuoli nousi kurssin aikana esiin monta kertaa. Tämä on ollut erittäin ajankohtainen keskustelun aihe myös minun "nörtti ystäväpiirissäni". Kurssin aikana esille nousivat sanat: miesvaltaisuus, poikaklubi, sisäänheittäjä. Mietin onko näin ja miksi minä en ole kokenut asiaa niin. Kasvoin veljien keskellä ja ala-asteella luokallani oli vain poikia. Äitini pelasi kanssamme konsolipelejä. Pelaamisen lisäksi, luin fantasiakirjallisuutta, sarjakuvia ja katsoin animea. Jaoin monet harrastuksistani veljieni kanssa ja tyttöjen kiusatessa olin aina tervetullut poikien leikkeihin. Minä kasvoin "sisäänheittäjieni" kanssa. Kurssin aikana tajusin sukupuolittuneisuuden näkyvän myös Big Bang Theoryssä. Naishahmot eivät pääsääntöisesti/alkuun ole kiinnostuneet miesten sarjakuva, elokuva ja peliharrastuksista. Kuitenkin pientä "sisäänheittämistä" sarjan mittaan tapahtuu. Sarjassa myös sarjakuvakauppa on vahvasti miesten reviiriä ja naisia näkee harvoin.


En ollut aikaisemmin ajatellut miesvaltaisuutta. Puhuttiin myös negatiivisesta suhtautumisesta naisiin sekä heidän kyseenalaistamisestaan. Peliyhteisössä FPS-peleissä törmään paljon huuteluun. MMORPG:issä olen aina itse saanut olla rauhassa. Tosin seminaarissakin pohdittiin World of Warcraftia, jossa olen pelannut viimeksi yli viisi vuotta sitten. Kurssin aikana pelasin useaan eri otteeseen Team Fortress 2:sta. Huomasin, että mikäli toin sukupuoleni esiin puhumalla voice chattiin enennkuin minulla oli pisteitä/peli sujui huonosti ihmiset todellakin saattoivat ottaa tämän negatiivisesti ja kohdistaa kommentteja sukupuoleeni. Eivät aina, ja huomasin että negatiivista kommenttia antoivat nimenomaan vanhemmat ihmiset voicechatin välityksellä: ”Go back to kitchen”. Jos tein saman asian kun olin top-pelaaja kierroksesta toiseen, en onnistunut saamaan yhtään negatiivista kommenttia. Tätä olisi mielenkiintoista tarkkailla enemmän. Tietyllä tavalla asetelmassa näkyy myös monen pelaajan ymmärtämättömyys noobeja kohtaan. Jotkut pelaajista ovat erittäin kilpailuhenkisiä. Ennen kurssia olen kiinnittänyt huomiota vanhempien pelaajien hivenen agressiiviseen suhtautumiseen nuorempia pelaajia kohtaan niissä tilanteessa joissa pelaaja on vasta aloittelija tai pelaa huonosti. TF2:ssa pistetaulu tuntuu vaikuttavan joskus paljonkin. Kerran veljeni kanssa sitä pelatessani, tuntematon ihminen alkoi haukkumaan minua, koska olin hänen mielestään huono medikki. Olin kuitenkin Top pelaaja ja yllätyksekseni joku tiimin jäsenistä järjesti äänestyksen jossa valittaja lensi yksimielisesti pihalle. Olisi mielenkiintoista tutkia näkyykö samanlainen ilmiö myös muissa peleissä. Itse näkisin agressiivisen tuhtautumisen erityisesti TF2:ssa liittyvän vahvasti pisteisiin. Tietysti aina on olemassa myös niitä, joille pistetaulu ei merkitse mitään. FPS-peleissä tätä olisi ehkä helpompaa tutkia koska samanlainen pisteytys ei esimerkiksi MMORPG:issä toimi tai ole niin konkreettisesti näkyvissä. Monilla pelaajilla on useampi hahmo, joten levelit eivät kerro koko totuutta. TF2:ssa taas jokaisen kierroksen jälkeen näkyy oman tiimin Top 3.

Sukupuolirooleja ja tarinoiden syvempiä merkityksiä olen alkanut pohtimaan paljon kasvaessani. Käsittelen aihetta siksi myös muissa blogiteksteissäni. Tekstistä tuli ehkä liian omakohtainen, mutta se tuntui luontevalta tavalta tuoda esiin kurssin herättämiä ajatuksia. Nyt pidemmittä puheitta, Teeha.

Ei kommentteja: