sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Fani vai n-sana (ei SE n-sana)

Jos suoraan sanotaan, niin en ole koskaan mieltänyt itseäni nörtiksi. Fanius on minulle paljon tutumpi käsitteenä ja voin sanoa olevani fani. Mutta nörtti? Sana kuulosta minun korviini oudolta, enkä tunne yhteenkuuluvuutta sanan/termin kanssa. En tosin ole ainoa termin asian kanssa painiva, vaikka täältä löytyy niitäkin, jotka ovat jotenkin sinut nörttiydensä kanssa.

Aloitetaanpa kuitenkin alusta. Vuosien varrella olen lukenut lähinnä fantasia kirjoja ja pelannut erilaisia pelejä netissä. Olen ollut erilaisilla nettisivuilla osallisena – lähinnä Harry Potter aiheeseen liittyen. Tähän kuului mm. Harry Potter aiheeseen liittyvien uutisten toimittaminen eräälle Potter sivustolle, keskustelufoorumilla Potterista keskustelu yms. Vähitellen Pottermaniani ja netissä pelaaminen alkoivat hiipua, ja siirryin animen pariin. Naruto taisi olla yksi ensimmäisistä katsomistani animeista (vaikka muistan nähneeni Akiran joskus todella nuorena). Naruton animesta oli hyvin lyhyt hyppäys lukemaan mangaa ja aloin lukea ns. holy shonen trinityä (Naruto, Bleach, One Piece). Termi on länsimaalaista perua kuvastamaan noiden kolmen sarjan suosiota, vaikka julkaisumaassaan Japanissa One Piece rökitti silloin (ja rökittää edelleen) kilpailijansa suosiossa.

Toki aloin lukea muita mangoja ja katsoa eri animeita, joille annettiin foorumeilla suosituksia. Hurahtamiseni mangan ja animen maailmaan alkoi pikkuhiljaa hiipua alkuinnostuksen jälkeen, ja aloin katsella erilaisia tv-sarjoja. En voi kertoa kuinka iloinen olin löydettyäni Doctor Whon (en ole tosin katsonut alkuperäisen sarjan jaksoja). Tänä aikana seurasin myös useita muita tv-sarjoja, kuten Supernatural, Dark Angel, Buffy, Angel, Torchwood… The list goes on.

Toki katselin näitä sarjoja, ja luin Pottereita ja mangoja, limittäin. Dark Angel tuli katsottua kauan ennen manga/anime vaihdettani, mutta yleisesti ottaen olen huomannut menneeni yhdestä segmentistä toiseen. Kun olen ollut jossain tietyssä segmentissä, niin olen pääasiallisesti katsonut/lukenut sen segmentin asioita.

Koko tuona aikana en ole koskaan käyttänyt itsestäni termiä nörtti.

Fani ja fanius on ollut se nimitys, johon olen tuntenut yhteenkuuluvuutta koko tuona aikana. ”Fandom” ja ”fan” sanat ovat niitä joihin olen eniten törmännyt internetissä liikkuessani. En muista kertaakaan törmänneeni henkilöihin, jotka olisivat nimenneet itsensä nörtiksi tai englanninkielisesti ”a geek”. Tämä tosin perustuu omiin muistamiseen. Pakkohan minun on jossain vaiheessa ollut törmätä termiin, mutta en muista rekisteröineeni asiaa. Prioriteettini ei ollut silloin alkaa pohtia syvällisiä – fanin ja nörtin eroja, sekä kumpaan kuulun. Pikemminkin olin enemmän keskittynyt fanittamiseen.

Aloin pohtia omaa historiaani ja näitä kahta termiä miettiessäni, miksi minulla on niin paljon vaikeuksia sanoa itseäni nörtiksi. Jopa asian sanominen ääneen, ”olen nörtti”, saa minut irvistämään. Onko minulla joitain ennakkoluuloja nörttejä kohtaan?

What is a nerd? What is a fan? Suuria kysymyksiä

Nörttikulttuurin seminaariin liittyen yle julkaisi pienen artikkelin nörttiydestä (joka oli kirjoitettu vähän informaatioähkyisesti). Kyseinen teksti summaa nörttiyden: ”ollakseen oikea nörtti on tiedettävä enemmän ja fanitettava kovemmin kuin muut. Alakulttuurit nörttikulttuurin sisällä voivat olla hyvin voimakkaita”.

Istuessani luennolla sarjakuvakulttuurista kuulin tiivistyksen termeihin fani ja nörtti. Fani on harrastaja, joka kuluttaa ja nörtti on taas jotain syvempää perehtymistä aiheeseen. Tämä ei kuitenkaan ihan ole kattava selitys, sillä fanituotanto (fanifiktio, fanitaide, fanivideot, cosplay, erilaiset käsityöt yms.), joka menee faniuden alle, on jonkin asian tuottamista. Toki siinä samaan aikaan voidaan nähdä, että tuotetaan kulutettavaa asiaa. Fanifiktiota luetaan muiden fanien toimesta, fanitaidetta katsotaan, kommentoidaan ja jaetaan jne. Fanius voi siis samalla jonkin asian tuottamista, kuin myös kuluttamista.

Miten sitten ne ihmiset, jotka kirjoittavat fanifiktiota? Hehän ovat hyvin sisällä perillä omaan fanituksen kohteeseensa. Jokainen Sherlockin ja John Watsonin välinen kommunikaatio joutuu Uuden Sherlock fanin kohteeksi (joka siis fanittaa Watsonia ja Sherlockia keskenään). Tällainen fani muodostaa tulkintoja ja luo oman käsityksen aiheeseen (nörttikulttuurin seminaarissa oli Tanja Sihvosen ja Meniina Wikin esitelmä uudesta Sherlockista, jossa käsiteltiin sarjan fanittamista tarkemmin). Tulkintojen lisäksi fanittaja voi hakea enemmän informaatiota parista alkuperäislähteistä, tai keskittyä fanitamiseen ja fanifiktion luomiseen.

Mikäli nörtteys vaatii perehtymistä asiaan (lopulta esim. sisäpiirivitsien ymmärtämistä, kattavan tiedon aiheeseen omaamista yms.), niin menevätkö ne, jotka hakevat lisäinformaatiota aiheeseen, nörttiyden alle? Kyllä, mikäli he ottavat tarpeeksi laajan katsannon ja perehtyvät kunnolla aiheeseen.

Aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta Nasti summasi jo tarkemmin fanin ja nörttiyden, yhtäläisyydet ja erot.

Que the identity crisis

Olenko siis ollut koko tämän ajan tietämättäni nörtti? Started from the bottom now we here tyylisesti aloitin fanista ja päädyin nörtiksi perehdyttyäni johonkin fanittamaani asiaan tarpeeksi? Olenhan ollut mukana fandomeissa, kerännyt syventävää tietoa fanittamistani aiheista. Perehtynyt terminologioihin ja niiden selityksiin. Keräsinkö siis tarpeeksi informaatiota ja level uppasin nörtiksi?
….
………
……………………….
…………………………………………………………………

Nope.

Ei.

Nope.

Ensireaktioni on hylkiä tuota johtopäätöstä. Repiä se kappaleiksi, laittaa vessanpönttöön ja huuhdella. Tunkea muutama sata dynamiittia perään, ja räjähdyksen jälkeen laittaa vielä perään haita, joilla on laser päässään, tuhoamaan loputkin jäljelle jääneet palat.

Mistä tämä reaktioni johtuu?

Ensinnäkin koen, etten ole saavuttanut jotain tiettyä tasoa faniudessani, että olisin kerännyt tarpeeksi informaatiota kutsuakseni itseäni nörtiksi. Toiseksi, en koe itseäni nörtiksi. Hyvä kun osaan edes selittää sen termin, saati mitä eroa on nörtillä ja fanilla. Kolmanneksi, minulla on jostain syystä kauhea asennevamma nörtti sanaa kohtaan. Tämä menee samaan kategoriaan, kuin miksi en suostu vieläkään lukemaan Tuntematonta sotilasta tai katsomaan Benjamin Buttonin uskomaton elämä elokuvaa. Inhooni ei ole järkevää selitystä. Koen vain syvää inhoa niitä kohtaan.

En tosin voi kirjoittaa tätä ilman, että tarkastelisin syytä miksi vierastan nörtti sanaa. Tunneperäiseen reaktiooni on oltava jokin syy. Syynä on hyvin luultavasti nörtti sanan laukaisemat mielikuvat nörtistä. Mieleeni tulee tahtomattani mielikuva silmälasipäisestä, tietokoneen ääressä istuvasta, no life omaavasta henkilöstä. Tiedän sen olevan väärin. Tiedän nörtin tarkoittavan nykyään ihan jotain muuta. Silti tämä on se kuva, mikä pompsahtaa ensimmäisenä mieleen nörtti sanan kuullessani.

Tämä voi olla samanlainen kokemus muille ihmisille. Oletan mikäli joltain kadulla kävelijältä kysyttäisiin, mikä on ensimmäinen asia mitä tulee mieleen sanasta nörtti, niin vastaus olisi jotain tietokoneisiin liittyvää. Saatan toki olla väärässä. Jokaisella on kuitenkin joitain ennakkokäsityksiä joistain asioista. Ennakkokäsityksiä pitää kuitenkin muuttaa, mikäli ne eivät pidä paikkaansa. Uuden informaation tullessa on päivitettävä oppimiansa asioita. On siis aika yrittää kohdata omat ennakkokäsitykseni nörttiydestä, ja päivitettävä mitä se tarkoittaa. Sen takia joudun sanomaan seuraavan asian.

Olen fani. Olen myös nörtti.



P*rkele.

(Jatkan tosin edelleen tätä yhden henkilön Tuntematon sotilas kirjan ja Benjamin Buttonin uskomaton elämä elokuvan välttämistä. Yksi asia kerrallaan.)

Tiedän, että minulla oli myös kohdat yksi ja kaksi pohdinnassani miksen nähnyt itseäni nörttinä. Kohta kolme oli kuitenkin se, mikä painoi eniten vastenmielisyydessäni nörtti termiä kohtaan. Joissain fanittamissani asioissa olen kärryillä niin hyvin, että voisin täten nimittää itseäni nörtiksi niihin liittyen.

Joudun sulattelemaan asiaa tovin, mutta en koe tämän nörtti termin omaksumista ylitsepääsemättömäksi itselleni. Kommentoi mikäli olet kokenut samanlaista tuskaa aiheen takia, tai haluat vaan kommentoida/jatkaa juttua.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Voi ! Tuntuu että painiskelet suurien asioiden kanssa. En voi itse samaistua ehkä tunteisiisi, koska olen aina ehkä tiennyt jollain tasolla, että olen nörtti tai edes hieman nörtähtävä henkilö. Mutta en toisaalta ole koskaan kokenut sitä millään tavalla vastenmielisenä tai edes asiana, johon paneutuisin sen kummemmin. Olen yleensä ajatellut vain, että se on osa minua (että pidän "nörtti-asioiksi" lueteltavista asioista?), enkä sen takia ota paineita nörttiyden omaksumisesta. En lainkaan ajattele koko nörttiyttä arki elämässäni, paitsi ehkä tämän kurssin tiimoilta jollain tasolla.
Oletko miettinyt, pitääkö sinun omaksua termiä osaksi itseäsi, jos se tuntuu niin omituiselta? On vaikea yrittää olla jotain, mitä kohtaan tuntee niin vieraksuvia tuntemuksia.
Kaikesta ei tarvitse tykätä eikä kaikkea tarvitse yrittää olla. Vaikka tiedät paljon sarjoista ja sinut voisi ns. lukea nörtiksi, niin ei sinun tarvitse kuunnella muita, vain itseäsi ehkä tässä asiassa. Jos tulee ahdinkoa nörttiyden ajattelusta, niin sitä ei ehkä tarvitse ajatella (paitsi tällä kurssilla on jokseenkin pakko..).
Basically, itseään ei tarvitse mielestäni määritellä. Saa, jos haluaa, mutta älä tunne siitä tunnon tuskia! Nörttiys ei ole asia, johon pitäisi itsensä pakottaa. Heh.

Susanna P kirjoitti...

En ole ehkä ihan näin suuria tunnontuskia kokenut kuin itse kirjoitat kokeneesi nörtti-termiin liittyen, mutta osittain pystyn kyllä ajatuksesi allekirjoittamaan. Kun meiltä tämän kurssin ekalla luennolla kysyttiin, että koemmeko itsemme nörteiksi, viittasin. Kuitenkin jo tämän ensimmäisen luennon jälkeen aloin kyseenalaistaa valintaani viitata – enhän minä koskaan ollut identifioitunut nörtiksi, joten miksi minä nyt sitten viittasin?

Tuo mitä kirjoitit siitä, ettet ole törmännyt juurikaan nörtti-termiin (suomeksi tai englanniksi), pätee kyllä minuunkin. Olenkin pohtinut, että varmasti sillä, ettei kyseistä termiä ole käytetty lähipiirissäni muistikuvieni mukaan oikeastaan lainkaan, on varmasti vaikutusta siihen, etten koe termiä omakseni. Aivan varmasti joku on joskus puhunut nörteistä ja vielä varmemmin olen törmännyt siihen netissä, mutta en kuitenkaan niin paljon, että se olisi päässyt osaksi omaa, luontaista sanavarastoani.

Näkisin myös, että sekä faniudessa että nörttiydessä, halusi niitä sitten pitää kovasti eroavina tai ei, on hyvin pitkälle kyse juuri omasta kokemuksesta ja identifioitumisesta. Jos ei koe itseään nörtiksi, ei mielestäni sitä tarvitse olla. Myönnettäköön, että pientä identiteettikriisiä on itsellänikin ollut, koska tämän kurssin myötä on tullut huomattua, että voisin kutsua itseäni nörtiksi. Fanitan asioita, jotka kuuluvat nörttikulttuurin piiriin. Tiedän yhtä sun toista fanittamistani asioista. Käytän aikaani fanittamieni asioiden parissa vaihtelevasti, mutta joskus hyvinkin hartaasti. Olenko siis nörtti? Onko tässä tapahtunut tuo kuvailemasi tiedostamaton level up?

Ehkä, ehkä ei. Onko nörttiys yleensä edes jotenkin faniuden yläpuolella? Saatan olla nörtti muiden silmissä, mutta en siltikään halua kutsua itseäni nörtiksi. Never say never, suhtautumiseni voi muuttua, mutta tällä hetkellä olen fani – ja ylpeä siitä.

Unknown kirjoitti...

En paini asian kanssa niin angstisti kuin kirjoittelin, mutta postaukseni oli mielenkiintoinen keskustelu itseni kanssa aiheesta, josta ajattelin olevan hyvä keskustella.

Marian kommentti oli mielestäni hyvä, että "nörttiys ei ole asia, johon pitäisi itsensä pakottaa". Näinhän asian tulisi mennä.

Susanna P: hyvä etten ole ainoa, joka ei ole törmännyt termiin nörtti "normaalissa" elinympäristössään.