Scifi ja spekulatiivinen sukupuoli

Artikkelissaan Science Fiction and the Gender of Knowledge (2000) Brian Attebery käsittelee scifi-genren maskuliinisuutta ja naisen näkymätöntä roolia erityisesti 1930-luvun scifi-kertomuksissa. Hän määrittelee naiselle varsin suppean joukon erilaisia rooleja, joita nämä hänen mukaansa kyseisissä tarinoissa edustavat, ja joihin kuuluvat esimerkiksi miespuolisen sankarin romanttisen kiinnostuksen kohde (jotta miehen heteroseksuaalisuutta ei kyseenalaistettaisi), pelastetuksi tulemista kaipaava uhri ja kahvinkeittäjä (Attebery 2000, 133). Artikkelin mukaan myös miesten ja naisten ruumiinosia kuvataan kertomuksissa hyvin erilaisista lähtökohdista käsin, sillä esimerkiksi miehen silmää pidetään älyn symbolina ja tieteen tekemisen edellytyksenä, kun naisen silmä taas toimii pikemminkin katselun kohteena esimerkiksi kauneutensa vuoksi (Attebery 2000, 135). Kaiken toisena pidetyn, kuten avaruusolentojen ja heidän maailmansa, voi Atteberyn mukaan nähdä miehen tarkkailun alla feminiinisenä, joskin tämän suhteen vaihtelee teoksittain.

Scifi-genre on toki ajan kuluessa muuttunut ja monipuolistunut merkittävästi, mutta sukupuoli on keskeinen tarkkailun kohde spekulatiivista fiktiota tarkasteltaessa. Spekulatiivisen fiktion nimi kertoo paljon taiteenlajin luonteesta: kyllä, se on spekulatiivista, ja kyllä, se on fiktiota. Luennollaan (tai ainakin luentodioissaan, sillä itse luento jäi minulta välistä) sukupuolen, scifin ja scifi-fandomin suhteesta Aino-Kaisa Koistinen scifin spekulatiivisuus tarjoaa mahdollisuuden uudenlaisten sukupuolen representaatioiden tuottamiseen ja sukupuolikäsitysten luomiseen. Itse olen jokseenkin skeptinen representaation käsitettä kohtaan, enkä halua ajatella kaikkea yksinkertaistavasti representaationa jostakin fiktiivisen maailman ulkopuolisesta, mutten tilanpuutteessa pysty nyt syventymään siihen tämän tarkemmin. Näen kuitenkin spekulatiivisen fiktion loistavana väylänä representaatioista irtautumiseen.

Luin kirjallisuustieteen aikakausilehti Avaimesta Hanna-Riikka Roineen artikkelin Mahdollistavat maailmat. Näkökulmia China Miévillen Embassytown-romaanin outouteen (Avain 4/2012, 21-36). Artikkelissaan Roine kirjoittaa: ”Mahdollisten maailmojen poetiikan voi yksinkertaisimmillaan nähdä jäljittävän kerronnasta eräänlaista ohjeiden ja sääntöjen järjestelmää, jonka mukaan siinä kuvattu maailma rakentuu ja toimii (Roine 2012, Avain 4/2012, 22).” Näen spekulatiivisen fiktion ja fiktion ylipäänsä juuri tällaisina mahdollisina maailmoina, jotka toimivat täysin omien lakiensa mukaan. Scifi- ja fantasiakertomusten maailmoille annetaan automaattisesti monenlaisia vapauksia, eivätkä asiat, jotka ylittävät ymmärryksemme, enää maailman tavoille opittuamme tunnukaan niin oudoilta kuin voisi kuvitella. Ne kuuluvat keskeisesti osaksi omaa maailmaansa, joten antaa mennä.

Muistan joskus keskustelleeni netissä Game of Thronesista henkilön kanssa, joka oli sitä mieltä, ettei Daenerys Targaryenista koskaan voi tulla Westerosin hallitsijaa, sillä hän on nainen ja hänen tuleva puolisonsa veisi väkisinkin merkittävämmän aseman hänen nenänsä edestä. Sama henkilö piti täydellisenä skenaariona tilannetta, jossa Daenerys naisi Jon Snown ja hankkisi poikalapsen, jolloin Targaryenien asema olisi taattu. Kaikkea tätä hän perusteli muun muassa sillä, että keskiajalla naisen asema oli mitä oli, eikä naispuoliselle henkilölle näin ollen olisi mitenkään mahdollista nousta asemista korkeimpaan, eli tässä tapauksessa seitsemän kuningaskunnan johtoon. Itse näin kyseisen ajatusketjun lähes käsittämättömänä. Game of Thronesin voi toki ajatella edustavan fantasian alalajia, joka ammentaa vaikutteita keskiajasta ja jota kuulee toisinaan kutsuttavan keskiaikafantasiaksi, mutta se ei sijoitu keskiajalle. Ei ole mitään syytä, jonka takia maailman tulisi muistuttaa reaalimaailmamme keskiaikaa sukupuolikäsityksissään tai yhtään missään muussakaan. Jokaisella maailmalla on valta luoda omat sääntönsä.

Eikö siis myös sukupuoli voisi spekulatiivisessa fiktiossa olla tai olla olematta aivan mitä tahansa? Tarvitseeko sillä loppujen lopuksi edes olla mitään merkitystä fiktiossa, vaikka sillä reaalimaailmassa tuntuukin edelleen olevan tarpeettoman suuri rooli miltei kaikessa? (En tiedä tarvitseeko, mutta yleensä sillä siitä huolimatta on.) Olisiko mitenkään mahdollista, että henkilöt nähtäisiin vain ja ainoastaan henkilöinä, eikä aina jonkin sukupuolen representaatioina? Uskoakseni kaikkeen tähän on vielä matkaa ja sukupuolen tarkastelu on toki äärettömän relevantti kysymys. En myöskään usko, että se aivan pian lakkaa olemasta relevantti. Aina on toki mahdollista vaikuttaa siihen, mistä näkökulmasta mitäkin tarkastellaan.

Lähteet:

Brian Attebery 2000: Science Fiction and the Gender of Knowledge, s.131-143 teoksessa Speaking Science Fiction: Dialogues and Interpretations (Sawyer, Andy & Seed, David (eds.), Liverpool University Press 2000)

Hanna-Riikka Roine 2012: Mahdollistavat maailmat. Näkökulmia China Miévillen Embassytown-romaanin outouteen, Avain 4/2012, 21-36