Ei taas. Päättyisi jo. Miksi se ei pääty? Anna sen päättyä jo!

 Kuvailen nyt tunne tilan, siihen kuuluu pitkästymistä, hiukan täydellistä kyllästymistä, turhautumista ja täyttä ärtyneisyyttä. Se tunne löytyy tietokoneen ääreltä viikon odottamisen jälkeen, jossain tapauksissa odotus on hiukan pidempikin. Tämä tunne toistuu viikosta toiseen ja pahimmillaan kuukauden tai enemmän. Silti, et voi antaa periksi, sillä turhautuminen ei liity käsillä olevaan fanittamisesi kohteeseen vaan siihen, mikä tuntuu pakolla tulevan sen mukana ja joka on pitkä kuin nälkävuosi. Samalla se on juoneltaan niin ohut, että osaat ennustaa tarpeeksi monen kärsimyksenkauden jälkeen kaiken, mitä koko juonikaaressa tapahtuu.

 Osa on jo tässä vaiheessa arvannut mistä on kyse. Voin paljastaa puhuvani animesta ja ilmiöstä, joka kuuluu pitkiin animesarjoihin. Nimitys on filleri. Termiä voi käyttää laajemminkin mutta rajaan sen tässä sen merkityksiin sellaisten animesarjojen kuin Naruto ja Bleach kohdalla. Pari sanaa itse sarjoista, joita käytän esimerkkeinä. Ne kuuluvat Japanin popkulttuuriin ja ovat länsimaissa tunnetuimpien anime- ja mangasarjojen joukossa. Manga, japanilainen sarjakuvagenre, on kummankin animesarjan pohjalla. Kummankin sarjan suuri suosio maailmalla ja ennen kaikkea Japanissa on taannut Naruton kaltaisille mangasarjoille animaatio sovituksen lisäksi tiiviin fanikunnan. Naruto ja Bleach ovat massiivisia erilaisten medioiden ja fanikulttuurin keskittymiä jo itsessään. En ota One Piece manga/anime sarjaa esimerkiksi fillereistä puhuttaessa, koska sen fanikuntaa on siunattu hyvin vähällä fillerillä verrattuna kahteen edellä mainittuun. One Piece, on Japanin näkökulmasta suurin näistä kolmesta sarjasta ja suosituin kotimaassaan. Naruto on länsimaissa hiukan edellä, perustuen mitä olen lukenut Suomessa julkaistavaa Anime-lehteä ja Naruton ja Bleachin oheistuotteet ja DVD-julkaisut ovat löytäneet tiensä nopeammin tänne. Suosion alleviivaaminen on tarkoituksellista tässä. Se on yksi syy fillereille, mikä omassakin kaveripiirissä, itsestä puhumattakaan aiheuttaa harmia, miedosti ilmaistuna.

Mikä filleri siis on? Yksi tapa määritellä on, että se on juonikaari, jakso tai yksi osa animesarjassa, jota sen alkuperäisteoksesta, mangasta ei löytynyt. Tärkeää on huomioida, että yleensä fillereiksi kutsutaan vain sellaista sarjanjuoneen lisättyä materiaalia, joka ei liity itse alkuperäisjuoneen millään tavalla. Fillerijuonikaaret tuntuvat aina olevan enemmän tai vähemmän täysin irrallisia ja ”turhia” tapahtumia, jotka eivät tuo sarjaan mitään uutta. Ne voivat esimerkiksi heittää hahmot johonkin sellaiseen tilanteeseen, jonka kaava ja opetus, koko läpikäynnin teema, on sama kuin pääjuonen jokin aiempi tapahtuma. Niissä voidaan hypätä aikajanalla taaksepäin aivan kesken jonkun pääjuonen suuren tapahtuman ja käydä läpi sarjan hahmojen jokapäiväistä elämää. Ennen kaikkea, ne rikkovat pääjuonen kuljetuksen ja pysäyttävät sen tapahuvat ja vievät katsojan seuraamaan jotain, minkä pääpiirteet parin fillerijuonikaaren jälkeen pystyy arvaamaan.

Miksi animesarjoissa sitten niitä on? Luulisi, että fanijoukko harvenee jos tarinan kuljetus pysähtyy jatkuvasti tiiliseinään. Miksi viitsin seurata tätä? Sitä yritän tässä avata. Ensin on sanottava puolustuksen sanat. Fillereiden olemassaololle on mekaanisia syitä. Naruto ja Bleach, tosin Bleachin animesovitus on loppunut, mutta silloin kun sitä vielä julkaistiin myös animaationa, ovat genrensä pisimpiä teoksia. Lukuja kertyy Narutolle, nyt sen päättymisen jälkeen, kokonaista seitsemänsataa. Luulisi, ettei juoneen tarvitsisi lisätä mitään ainakaan pitkittämään sitä, mutta suosio on saanut sarjan tekijät, minun luuloni mukaan, jatkamaan sarjaa ylimääräisellä sisällöllä. Anime jatkaa valtavan sarjan rahamyllyn pyöritystä vielä mangan päättymisen jälkeen. Kun Masashi Kishimoton Naruto mangana oli vielä kesken, syntyi minusta hiukan vähemmän epäilyttäviä syitä lisätä tarinasta irtonaisia juonikaaria. Animesovitus sarjakuvalle saa mangan julkaisutahdin todistetusti hyvin nopeasti kiinni. Näin kävi Naruton jälkeen Bleachille ja niin on käymässä myös One Piecelle, tosin sen animesovituksen tekijät ovat saavuttaneet pieniä ihmeitä, sillä fillerijaksoja on sarjan pituuteen nähden olemattomasti. Narutosta ja Bleachista ei voi sanoa samaa, kumpikin on lyhyempi kuin One Piece ja välillä tuntuu, että puolet animen mitasta koostuu jaksoista, joilla ei ole kiinnityspintaa mangaan. Tätä ei voi auttaa jos animesovitus ei voi julkaista sisältöä, joka ei ole vielä tullut ulos mangana. Tämä on vuosia jatkuvien sarjojen mangaan perustuvien animejen helmasynti, voisi sanoa.

Naruto, Bleach ja One Piece kuuluvat shonen-genreen. Se tarkoittaa Japanissa teini-ikäisille ja hiukan nuoremmillekin pojille suunnattua mangaa, joka keskittyy taisteluihin ja ystävyyssuhteisiin. Narutossa taistelevat ninjat, Bleachissä vapaasti kääntäen ”kuoleman henget tai kuolemanjumalat” ja One Piecessä merirosvot. Tämä genre on iskenyt kuitenkin läpi koko maailman, niin poikien kuin tyttöjenkin ja aikuisten joukossa. Se on täysin oma lukunsa ja aiheensa ja genrekuvauksestani on varmasti monella sanomista. Lyhyesti voi ilmaista, että nämä sarjat ovat jotakin, minkä äärellä sukupolvi on kasvanut. Ne ovat ilmestyneet sen verran kauan. Naruto alkoi ilmestyä Japanissa, Weekly Shonen Jump-lehdessä vuonna 1999 ja päättyi 2015. One Piece ilmestyy edelleen animena ja mangana, Bleach mangana.

Minua kiinnostaa fanikunnan sitkeys fillerikuorman alla. Itse olen seurannut mangaa Naruton ja Bleachin kanssa, joten olen välttynyt suurimmalta murheelta mutta osa faneista seuraa vain animesovitusta ja joutuu luovimaan fillerisuon yli odotellessaan juonen jatkumista. Välillä tekisi mieli kysyä, että miksi valituksesta huolimatta fillerit katsotaan ja animea seurataan uskollisesti jaksosta toiseen, vaikka manga ilmestyy animenlailla kerran viikossa. (Animesarjan tekijät filleräitä lisäillessään yleensä odottavat animen kanssa sen verran pitkään, että manga saa jonkun verran etumatkaa ennen kuin animessa itse pääjuoni jatkuu.) Narutoa, ja Naruto Shippuudenia, joka oli Naruton jatko-osa hahmojen varttuessa, en ole animena katsonut fillerien takia koskaan päästä päähän, vaikka voin väittää olevani sarjan fani. Uskollisimmat tekevät sen ja enemmänkin, sillä animea ei ole vielä katsottu hyväksi lopettaa, koska suosio ei ole täysin laskenut mangan päättymisen jälkeen. (Tai näin kuvittelen.)

Tästä näkee miten fanikulttuuri ja fanien olomassaolo vaikuttaa pitkään julkaistaviin teoksiin, ainakin shonen-mangan ja animen jättiläisten kohdalla. Niiden ympärille rakentuu maailma, josta fanit eivät halua päästää irti kymmenen vuoden seuraamisen jälkeen, vaikka juoni on alkuperäisteoksessa tullut päätökseensä. Bleachin ja One Piecen kohdalla en tiedä tapahtuuko tätä, kumpikin on erilainen tapauksensa, sillä Bleachin animesovitus jätettiin kesken ja One Piece mangan loppua ei ole näköpiirissä. Tietyssä mielessä tätä kautta ymmärrän, miksi Naruto jatkuu fillereillään edelleen. Vaikka en voi sanoa, että olen seurannut koko lapsuuteni Narutoa, mutta silti oli hyvin outoa neljänvuoden fanituksen jälkeen viimein lukea se viimeinen luku. Osa jokaviikkoisesta rituaalista hävisi kertaheitolla. Ehkä se on se syy miksi erinäisen hampaiden kiristelyn käy läpi, se vain kuuluu välillä tähän fanin elämään, tämän maailman äärellä. On se silti raivostuttavaa!