tiistai 22. maaliskuuta 2016

The Sims-pelisarjan rajattomuudesta ja pelaajista


Kuva: Miia Nurmilaakso
Maria kirjoitti maaliskuun alussa The Sims-pelisarjasta ja siihen liittyvästä eskapismista. Marian tekstistä käy hyvin selville, millainen on Sims-pelin perusidea, joten en paneudu siihen tässä tekstissäni erityisen syvällisesti. Nopeana kertauksena pelisarjan idea on, että pelaaja saa luoda oman maailmansa simeineen ja määrittää itse mitä seuraavaksi tapahtuu. Digitaaliseksi nukkekodiksikin kutsutun pelin hahmojen eli simien kohtalo ja heidän maailmansa tapahtumat ovat siis pelaajan itsensä käsissä eikä rajoja ole. Uskon, että juuri vapauden tunne, itsensä toteuttaminen ja loputtomat mahdollisuudet ovat olleet avain pelin menestykseen. Ei ole tiettyä tapaa, miten peliä tulisi pelata. Kaikilla pelaajilla on oma tapansa asettua kohtalon herran rooliin ja päästää mielikuvituksensa valloilleen. Toisaalta voidaanko pelin rajattomuus nähdä myös negatiiviseksi asiaksi? Millainen on pelisarjan faniyhteisö ja pelaajakunta? Nämä ovat kysymyksiä, joita pyrin pohtimaan nyt omien kokemusteni pohjalta.

The Sims on yksi maailman suosituimmista pelisarjoista, joten ei siis ole ihme, että sillä on laaja faniyhteisö, jossa pelaajat ympäri maailman jakavat ja asettavat ladattaviksi omia luomuksiaan aina simien vaatteista tapetteihin. Myös eräänlaiset koodit, joilla pelaamista voi helpottaa ovat faniyhteisöjen vakiokalustoa. Faniyhteisössä näkyvät selkeästi pelin loputtomat mahdollisuudet ja pelaajien jakaantuminen omiksi ryhmittymikseen sen mukaan, mistä he nauttivat pelatessaan. Toiset esimerkiksi rakastavat kaikkea sisustamiseen ja rakentamiseen liittyvää pelissä, joten he kuluttavat useita tunteja suunnitellakseen luksustaloja. Toiset puolestaan keskittyvät simien välisiin suhteisiin ja saavat suurta nautintoa onnistuessaan luomaan suuren sukupuun simeilleen.

En ole toiminut erityisen aktiivisena jäsenenä näissä yhteisöissä, mutta olen ollut aistivinani, että faniyhteisön henki on kannustava ja inspiroiva.  On mahdollista, että juuri pelin vapaamuotoisuus on osittain syynä yhteisön hyvään henkeen, sillä kun ei ole olemassa ”oikeaa” tapaa pelata ovat riidat pelaajien välillä turhia. Tietenkään törmäyksiltä ei täysin vältytä, mutta ehkä yleiskuva on positiivisempi ja avoimempi. Mitä mieltä muut pelisarjan fanit täällä ovat? Lisäksi pelin fanituotanto ei rajoitu vain pelin sisällön tuottamiseen, vaan lisäksi myös fanifiktio, fanitaide ja fanivideot ovat vahva osa sitä.

Erityisen mielenkiintoista on se, että pelaajat eivät välttämättä luo ainoastaan Sims-pelisarjaan liittyvää fanituotantoa. On tavallista, että esimerkiksi fanivideoissa pelaaja on luonut simeiksi jonkin seuraamansa tv-sarjan tai elokuvan päähenkilöt. Näin hän on päässyt toteuttamaan toiveensa esim. päähenkilöiden suhteen etenemisestä, korjannut näyttelijässä ärsyttäneet kulmakarvat haluamikseen tai jatkanut tarinaa aivan vastakkaiseen suuntaan omassa pelissään. Lisäksi ei sovi unohtaa, että pelissä on mahdollista luoda aivan pelaajan omaan mielikuvitukseen perustuva elokuva tai tv-sarja hahmoineen. Simssin voidaankin katsoa toimivan eräänlaisena välineenä fanituotannon luomiselle ja fanien mielipiteen ilmaisulle.

Sims-keskustelussa nousee jatkuvasti esille kysymyksiä siitä, miksi pelaajista suuri osa on naispuolisia ja onko pelien ikärajaa tarpeellista muuttaa korkeammaksi. Olen usein pohtinut naisten suurta osuutta pelaajakunnassa ja lukenut useita uutisia, joissa heidän erityisen suurta kiinnostustaan peliin on selitetty sen nukkekotimaisuudella ja luovuudella. Miespuolisiakin pelaajia toki löytyy ja monet muita pelejä pelaavat ovat ainakin kokeilleet Simssiä joskus, mutta naisten suosio on aivan omaa luokkaansa. Oma näkemykseni on, että pelaajien sukupuolijakaumaan vaikuttaa myös se, että peliä on alettu luokitella ”tyttöjen peliksi”.  Tämä aiheuttaa sen, että miespuoliset pelaajat näkevät sen vain naisille tarkoitetuksi ja jollain tapaa haasteettomaksi, sillä siinä ei ole mitään tiettyä juonta tai loogista etenemistapaa. Pelisarjassa on ikään kuin sama ongelma kuin nuortenkirjallisuudessa, josta viimeksi kirjoitin. Maailman suosituimpiin simulaatiopeleihin kuuluva Sims potee siis ainakin hieman Twilight-syndroomaa, mutta pelien puolella: menestystä riittää, mutta arvostusta tosipelaajien keskuudessa ei välttämättä niinkään.

Olen törmännyt ajoittain myös näkemyksiin, joissa Simssiä pidetään ns. ”helposti lähestyttävänä” pelinä.  Tämän voidaan nähdä tarkoittavan esimerkiksi sitä, että vähemmän peleihin aikaa kuluttavien ihmisten kynnys pelata Simssiä on pienempi kuin mitä se on ”tosipelaajilla”.  Tavoitteellisuuden korvaavat pelissä hauskuus ja vapaus, minkä otaksuisin houkuttavan pelien kanssa satunnaisesti puuhailevia.

Toinen sukupuolen lisäksi kiinnostava yksityiskohta pelistä liittyy ikärajoihin ja pelaajien ikään. Pelisarjan ikärajat ovat Suomessa 12-vuoden tienoilla, mutta esimerkiksi Venäjällä Sims 4:n ikäraja on K18. Venäjän korkea ikäraja tosin selittyy sillä, että maa ei hyväksy sitä, että pelissä pelaaja voi luoda homosuhteita similleen. Tästä tarkennuksesta huolimatta ikärajakysymys herättää itsessäni ristiriitaisia tuntemuksia. Ymmärrän sen, että pelissä on kuten tosielämässäkin lapsille sopimattomia asioita, mutta mielestäni K18 ikäraja on tälle pelisarjalle turhan korkea. Yksi pelin houkuttimista nuorille pelaajille lienee juuri siinä, että he pääsevät kokeilemaan ns. kiellettyjä asioita ja tekemään itsestään esim. vanhempia kuin ovat. Sitä paitsi kokeilu ja tietynlainen toisen elämään asettuminen ovat aina kiinnostavia riippumatta pelaajan iästä.

Kuten olen moneen otteeseen todennut, Sims on rajattomien mahdollisuuksien peli. Varsinkin pelaamiseni alkuaikoina huomasin tämän olevan myös negatiivinen asia. Joskus kaipasin sitä tunnetta, että pelissä saavuttaisi jotain, kuten esimerkiksi pääsisi jonkin tehtävän suorittamalla tutkimaan uutta aluetta. Pelisarjassa uudet alueet, simit, talot, esineet ja taidot tulevat esille silloin, kun pelaaja sattuu löytämään ne tai osumaan niiden tielle. Erittäin harvoin peliruudulle tulee ohjeita pelin etenemiseen tai asioiden tutkimiseen liittyen. Lisäksi oleellista on, että ohjeiden noudattamisella ei sinänsä ole mitään merkitystä. Esimerkiksi Sims 3:ssa peli saattaa neuvoa simiäsi menemään kaupungintalolle, mutta sen sijaan, että noudattaisit neuvoa, voit sytyttää talosi tuleen.  


Mainittakoon, että joissakin pelisarjan osissa tavoitteellisuutta on olemassa enemmän. Esimerkiksi Sims 3 Maailmanmatkaaja lisäosassa tämä tavoitteellisuus on vahvasti olemassa, mutta yllätyksekseni huomasin, että en lopulta innostunutkaan siitä yhtään. Tajusin, että vaikka tavoitteiden puute ajoittain pitkästyttää, on se lopulta juuri se asia, minkä takia palaan aina Simssin pariin. Se ei koskaan lopu.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Vastaan hyvin mielenkiintoiseen kirjoitukseesi nyt sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka ei missään tapauksessa voi kutsua itseään pelaajaksi, eikä oikeastaan tiedä peleistä tuon taivaallista. Pelaaminen ei jostaan syystä ole koskaan kiehtonut minua missään muodossa, enkä ole lainkaan kilpailuhenkinen. Lähinnä välttelen erilaisia pelitilanteita. Sims on yksi harvoista peleistä, ja ainut tietokonepeli, josta koskaan olen innostunut.

Mainitsit tekstissäsi, että Simsin viehätystä on selitetty sen lähestyttävyydellä; fokus on ensijaisesti vapaudessa ja hauskuudessa, ei niinkään tavoitteellisuudessa. Oman kokemukseni mukaan asia on juuri näin: Simsissä ei voi epäonnistua, joten kynnys aloittaa pelaaminen on matala. Juuri mitään ei ole pakko tehdä, mihinkään ei tarvitse edetä ellei halua, sen sijaan näperrellä saa aivan niin paljon kuin sielu sietää. (Tähän väliin on pakko mainita, että olen myös nukkekotiharrastaja. Coincidence? I think not.) Simsistä löytyy jotain (melkein) jokaiselle - jopa pikkusiskolleni, joka löysi tiensä Sims 2:n maailmaan jotakuinkin 5-vuotiaana. Ennakkotietoja tai -taitoja ei tarvita.

Näen Simsin maineessa yhtymäkohtia mobiilipeleihin: se houkuttelee satunnaisia pelaajia, mutta ei nauti suurta arvostusta "oikeiden" peliharrastajien keskuudessa. Se on mielenkiintoista, koska Sims on kuitenkin useimpia mobiilipelejä reilusti monimutkaisempi. Onko pointti siis lopulta se, että arvostetuissa peleissä juuri tavoitteellisuus ja kilpailu ovat keskiössä? Onko pelissä parasta se, kun sen saa pelattua läpi - Simsissä kun tätä mahdollisuutta ei ole? (Nämä eivät ole retorisia kysymyksiä vaan silkkaa ummikon tiedonjanoa. Saa siis vastata!) Omalle ajattelulleni oli täysin uusi asia, että rajattomuus voisi olla tylsää. Itse olen aina kokenut rajattomat mahdollisuudet ehkä vähän pelottaviksi, mutta en missään nimessä tylsiksi. Vielä pelottavampaa on kuitenkin se, ettei yhtään osaa - ja ehkä juuri siksi Sims on minulle sopiva peli.

Unknown kirjoitti...

Kirjoituksesi oli mielenkiintoinen ja pohdit siinä hyvin Simsin eri puolia. Pelasin Simsiä aiemmin ahkerasti. Sitten kannettavani vaihtui ja päivittyi muutamaan otteeseen eri malliin ja merkkiin ja kadotin kosketukseni peliin. Odotan päivää, jolloin omaan riittävän tehokkaan koneen pyörittämään uusinta the Sims -versiota.

Peli on kyllä tenhoava. Itseeni vetosi erityisesti pelin luovuus. Vapauden ja hauskuuden ohella Sims mahdollistaa luovuuden, joka omassa mielessäni rinnastuu sekä lapsuuden barbie-leikkeihin että luovaan kirjoittamiseen. Molemmissa saa luoda itselleen mieleistä maailmaa ja hahmoja. Huomiot siitä, että rajattomuus muuttuisi tylsäksi tai herättäisi pelkoa, kuulostavat kiinnostavilta. Koin rajattomuuden aina jännittäväksi ja kutkuttavaksi: voisin tehdä mitä vain, muovata simieni elämästä millaisen tahansa ja tehdä muutoksia missä vaiheessa vain tahtoisin. Tällainen kiehtoo mieltäni huomattavasti enemmän kuin tavoitteellinen, kilpailullinen pelaaminen.

Toki Simsiäkin voi pelata tavoitteellisesti, sillä aina voi asettaa itse itselleen tavoitteet. Minkä ammatin valitsee hahmolleen vai valitseeko lainkaan -- ainahan voi käyttää koodeja ja tehdä simistään miljonäärin vaivatta. Tai haluaako matkustaa ulkomaille, muuttaa yhteen jonkun kanssa. Mitä taitoja haluaa kehittää ja kuinka pitkälle.

Kenties Sims ei juuri tämän tähden nauti suurta suosiota ja arvostusta tiettyjen peliharrastajien keskuudessa: sitä ei voi mitata tarkoilla suorituksilla ja tavoitteilla. Simsiä ei oikeastaan voi sinänsä suorittaa, ei yleispätevien, kaikkia pelaajia koskevien määritelmien mukaan. Suorituksia ei voi suoranaisesti verrata toisiinsa, vaan jokainen pelaa peliään haluamallaan tavalla. Tärkeintä lienee pelistä nauttiminen, eikä sitä voi mitata ja vertailla.

Memmi kirjoitti...

Tekstistä ja keskustelusta ovat nousseet hyvin esiin Sims:in viehättävyyden eri ulottuvuudet. Elämän, talouden ja ulkoisen habituksen muodostaminen ovat ehdottomasti asioita, jotka peleissä kiehtoivat aina uudestaan. Luovuuttaan pääsee hyödyntämään hahmon useamammalla elämän alueella. Itse olin niitä, jotka tykkäsivät myös ladata modeja peliinsä. Näihin sisältyivät erilaiset valmiit hiustyylit ja julkkisten näköishahmot, mutta myös eräs hautakivi, jolla sai laajennettua simsien eri tapoja kuolla.

Itselleni tulikin usein pelejä pelatessa otettua varsin vahva Jumala-positio.
Koodeja käyttäessä tosin hahmot olivat liiankin helppoa muovailuvahaa ja silloin pelaaminen itsessään ei luonnollisesti ollut niin hauskaa. Simsit etenkin myöhemmissä sarjan peleissä ovat yhä persoonallisempia ja kykeneväisempiä lujaan itseohjautuvuuteen, mikä on tietyllä tapaa hyvin inhimillistä. Pelissä hahmojen erityyliset vuorovaikutuksen ilmiöt ja psykologiset käytösmallit ovat hyviä representaatioita todellisuudesta. Pelin Wikipedian sivu kertookin jännittäviä lähtökohtia siitä, mistä tätä tekoälyä on lähdetty luomaan . Lisäksi pelin kehittäjä näyttäisi alunperin tarkoittaneen pelin satiiriksi Yhdysvaltaiselle kuluttajayhteiskunnalle.

Simsin faniyhteisöt ovat tulleet minulle tutuksi virallisen suomalaisen fanisivun kautta, sekä sieltä eksyttyäni Sims 2:sen aikaan lukemaan pelin pohjalta kehitettyjä sukutarinoita niille luoduista blogeista. Blogeja oli useita ja kommentteja vaihdeltiin selkeästi ahkeraan niiden välillä, jotkut jopa jakoivat kehitysideoita keskenään. Modeja ja rakennusvinkkejä jaettiin myös ahkerasti, välillä ihmettelin silmät suurina miten uskomattomia luomuksia ihmiset ovat saaneet kärsivällisyydellään aikaan. Ehkä Sims on enemmänkin juuri virtuaalista välineurheilua?