sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Ne fandomit, joita fanittaa itsekseen

Oletko ikinä törmännyt johonkin sarjaan, kirjaan, peliin tai elokuvaan, joka on aivan sairaan hyvä. Kulutat sitä täysillä ja olet pian uppoutunut sen maailmaan. Hahmot tuntuvat hyviltä ystäviltäsi ja et malta jatkaa tarinan parissa olemista. Sitten tulee tilanne, kun yrität katsoa netistä kuka muu fanittaa samaa asiaa… ja et löydä ketään. Miljardien joukosta kukaan ei ole kirjoittanut mitään postausta aiheeseen liittyen, ei ole fanfikkejä, ei ole YouTubessa mitään aiheeseen liittyen. Olet täysin yksin fanittamassa. Voisit kulkea kyltti kädessä, jossa lukee ”Tervetuloa yhden henkilön faniryhmään”.

Kaiken järjen mukaan et ole kuitenkaan yksin. On olemassa muita jotka fanittavat samaa asiaa, mutta kukaan ei ole aloittanut mitään interaktiivista fanistusta tai nörtteilyä aiheeseen liittyen. Itselleni näin on käynyt muutaman kerran. Luin vanhemman kirjasarjan ja hain aiheesta lisätietoa netin puolelta. Tuloksena oli minimaalinen saalis, joka koostui lähinnä kirjailijan nettisivuista. Tällaisessa tilanteessa on kaksi mahdollisuutta. Joko on itsekseen fanittamansa asian kanssa tai alkaa tehdä jotain asialle. Rakentaa vaikka jonkinlainen sivuston/blogin fanittamisen kohteelle, ja alkaa odottaa, josko joku samaa asiaa fanittava kävisi vierailemassa. Entä jos mitään ei ala tapahtua? Odottavan aika on pitkä ja mitään ei tulosta ei tule. Mitäs sitten?

En pyri tällä postauksella maalailemaan piruja seinille, vaan esittämään kommentin fanittamisen pitkäjänteisyydestä ja sen ajoittaisesta vaikeudesta. Esimerkkinä olisi voinut käyttää, vaikka jonkin parin fanittamiseen, joka ei kuulu sarjan fanien suosikkeihin. Tulee vaikka vastaan tilanne, että huomaat olevasi täysin marginaalissa fanittamisesi kanssa niin paljon, että et enää tunne edes olevasi muiden fanien kanssa samalla ”pelikentällä”.

Fanittamiseen ja nörtteilyyn menee omaa aikaa. Joskus enemmän kuin siihen on ajatellut laittavansa. Silti sitä jatkaa, koska sen asian kokee tärkeäksi, se puhuttelee, oli sitten kyseessä olemattoman fandomin fanittaminen itsekseen. Fanituotannon luennolla käsiteltiin Nikusen (2005) fanitutkimuksessa esiteltyjä määritelmiä, jossa nähtiin faniuden olevan yhteisöllistä/sosiaalista, kytkeytymistä populaarikulttuuriin ja toiminnallista (loput määritelmät olivat affektiivisuus ja fani-identiteetti). Miten marginaalissa olevat fanittamiset menevät Nikusen määritelmässä? Fanit jatkavat fanittamistaan, vaikka fanittamisen kohteet olisivat marginaalissa. Voidaanko tällaisia fanittamisia tutkia ja mitä niistä saataisiin selville?

Ei kommentteja: