Nörttikulttuurin
nousu seminaarin esityksistä minulle kiinnostavimmaksi nousi
tohtorikoulutettava Usva Frimanin ”Ai sä
pelaat WoWia? Ooksä ihan varma, tiäksä mikä WoWi on?” Pelikulttuurinen
osallisuus suomalaisten pelaajanaisten kertomuksissa. Itse en ole koskaan
ollut mitenkään erityisen innostunut minkäänlaisesta pelaamisesta, mutta
minulla on aina ollut naispuolisia ystäviä, jotka ovat harrastaneet todella
paljon videopelejä ja heidän kauttaan on tullut sitten pelailtua sekä päästyä
sisään videokulttuuriin. Myös poikaystäväni pelaa suhteellisen paljon ja meillä
onkin kotona X-Box One, X-Box 360, Playstation 3 sekä Nintendo 64. Edellä
mainituista Nintendo 64 on minun ja se onkin ollut minulla muistaakseni
9-vuotiaasta asti. Vaikka en ole itse pelaaja niin olen kuitenkin pelannut
elämässäni välillisesti jonkin verran.
Mielenkiintoisimmaksi
kohdaksi Frimanin esityksessä nousi naispelaajien kohtaama häirintä ja se,
kuinka erilailla naispelaajiin suhtaudutaan. Liitän alle erään haastatellun
kuvauksen siitä, kuinka hän kokee häirinnän. Valitsin tämän kohdan, koska itse
Twitchia seuranneena olen huomannut täysin samat asiat, kuin mistä haastateltu
nainen puhuu.
”Ja sit taas, se mitä mä oon kans
huomannu, niin ku siis mä oon niinku jonkun verran kattonu Twitchistä siis
näitä naisstreamaajia, mut et mä en yleensä, mä en, niinku, mun on aina pakko
peittää kädellä se chatti, koska se on niin järkyttävää se kama, mitä sinne
tulee, et se on niinku lähinnä sellasta ’näytä tissit, näytä perse’, tällästä
niinku… Ja sit et just tämmöstä, et jos se mokaa, ni haukutaan heti, että
niinku ’idiootti ku teit noin’. Et se on tosi niinku sellast rajuu se teksti
mitä sielt tulee niinku naisille ylipäätään, et ei miespelaajien chatteihin ei
tuu sellast tavaraa ku mitä naispelaajien chatteihin tulee.” (Friman 2016)
Internetissä
on saanut aina tottua siihen, että naisista puhutaan aivan järkyttävään sävyyn
ja kaikista parhaiten se kulminoituu miesvaltaisilla forumeilla kuten Twitchissa.
Naisten pelaamiseen suhtaudutaan ihan kuin pienen lapsen touhuihin,
naureskellen ja sillä oletuksella, ettei nainen voi olla hyvä pelaaja.
Kommentit naispelaajia kohtaan ovat todella seksistisiä ja suurin osa
kommentoijista ei ole pätkääkään kiinnostunut oikeasti seuraamaan kyseisen
naisen peliä, vaan he ovat tulleet paikan päälle vaan osoittaakseen, ettei
naisilla ole mitään asiaa Twitchiin. Ja totta kai paras keino osoittaa se on
alentaa naisen kaikkea tekemistä ja alentaa hänen arvonsa pelkäksi vartaloksi
ja objektiksi, mistä nämä tissi-perse-kommentit ovat todiste.
Twichista
olen saanut kaiken kaikkiaan sellaisen kuvan, että vaikka miespelaajatkin
joutuvat kuulemaan välillä vaikka minkälaisia törkeyksiä, niin silti miehille annetaan
paljon enemmän kannustusta kun he eivät pärjää ja heidän ei odoteta tekevän
kaikkea täydellisesti. Sen sijaan naispelaajien standardit ovat todella
korkealla, mikä kävi ilmi pelaamisesta yleisestikin kun luki Frimanin
esityksessä olleita naispelaajien kommentteja, kuten seuraavasta käy ilmi:
”Jotenki naisen pitää olla niin
tosi hyvä ennen ku se on niinku keskiverto. Et miehen on ihan ok olla vähä
niinku huono aluks ja harjotella, mut naisen pitäis jotenki heti olla suht
hyvä.” (Friman 2016)
Pelaaminen
on aina mielletty jotenkin maskuliiniseksi toiminnaksi ja mielestäni nämä
naisten kertomukset ovat osoitus siitä, että pelaajamiehet kokevat
pelaajanaiset uhkana: jokin ulkopuolinen tulee ja pilaa heidän juttunsa.
Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että naiset eivät tästä pelästy, vaan jatkavat
pelaamista juuri niin kuin itse haluavat, sillä pelaaminen ei ole eikä sen tule
olla miesten yksinoikeus.
-Mia
Lähteet
Friman, Usva 3.3.2016: ”Ai sä pelaat WoWia? Ooksä ihan varma, tiäksä mikä WoWi on?” Pelikulttuurinen osallisuus suomalaisten pelaajanaisten kertomuksissa. Nörttikulttuurin nousu-seminaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti